Kartan lukuohjeet: Ohuet viivat tarkoittavat harjoittelureittiä. Yksi väri tarkoittaa aina yhtä harjoittelupäivää. Paksummalla viivalla ympyröidyt alueet merkitsevät kisa-aluetta. Joko oman suorituksen (tummempi violetti) tai yleensä paikka, josta tiedän vedetyn vähintään yhden kovemman pussin.

Disclaimer: Monet tässä jutussa esitetyt paikat perustuvat toisen käden tietoihin, joten niiden paikkansapitävyyteen on aina hyvä suhtautua hieman varauksella.

9.2.2003 Ensimmäinen harjoittelupäivä

Päätimme lähteä Dahlgrenin Markon kanssa tekemään ensimmäistä silmäystä Jääsjärvelle. Reissu palveli mulle myös harjoitteluna esikisoihin. Markolla oli jokin kurssi, joten kisa jäi häneltä väliin. Sen ainakin totesimme, että Hartola on pieni paikka etsiessämme ensisijaisesti hampurilaispaikkaa ja toissijaisesti edes pientä nakkaria. Kumpaakaa ei löytynyt, mutta onneksi edes huoltsikoilla oli jonkinlaista eväspalvelua. Mutta pilkkimäänhän tänne oli tultu, eikä syöpöttelemään.

Päätimme aloittaa tutkimisen alueen pohjoisosasta Ohrasaari-Kangassaari-Satulasaari kolmikon luota. Kuuleman mukaan viime piirin kisoissa tältä alueelta oli vedetty kärkisijat. Jutun mukaan voittosäkki olisi vedetty Kangassaaren eteläpuolen kivikolta. Minä lähdin Ohrasaaren länsipuolen lahteen ja Marko lähti koluamaan kivikkoaluetta.

Juttelin heti alussa parin verkkomiehen kanssa, jotka muuten kairailivat hämmästyttävän lähelle rantaa. 50 mm verkoilla sai lähinnä haukea, mutta aina välissä myös komeita ahvenia. Alku ei antanut paljoakaan ahvenia, mutta lähestyttäessä lahden pohjukkaa kalaa alkoi pikkuhiljaa tulla. Lähempää rantaa tuli paremmin, mutta myös keskempää löytyi joitain kaloja. Yritin mennen tulle etsiä karttaan merkittyjä lahden keskiosan kareja, mutta eipä löytynyt. Vain samaa tylsää 2.5-3 metrin vettä. Yleensäkin tuntui, että vesi syveni heti rannasta tuohon ja sen jälkeen pohja oli yhtä jalkapallokenttää.

Lahden parhaat paikat löytyivät ihan pohjukasta parin pienen saaren välistä. Yhdestä reiästä sain putkeen kolme yli 150 gramman kalaa ja yksi varmasti reilut 200 grammainen pääsi putkessa karkuun. Suurta mielentyyneyttä osoittaen lopetin leikin siihen ja vaihdoin paikkaa. 20 metriä siirryttyäni kalat olivat tavallista 10-20 gramman silppua. Onnistuin kuitenkin saamaan pohjukasta parista reiästä isompia, joten paikka tuntui houkuttelevalta esikisoja ajatellen.

Lahden länsiranta oli itärantaa heikompi. Sain kyllä kalaa sieltäkin, mutta huomattavasti heikommin. Lahden suulla oli kuitenkin taas parempaa, vaikka kartan lupaamaa syheröitä en pohjanmuodoista oikein löytänytkään. Ohitin ajanpuutteen vuoksi saarirykelmän takana itärannan lahdukan. Siitä sitten vedettiinkin esikisoissa yksi lähes 8 kilon säkki. Heitin pari reikää myös selkää ylittäessä, mutta ei voittoja.

Kangassaaren ja sen eteläpuolella olleen pienen saaren välistä ei juuri kalaa tullut. Ihan pohjukasta löytyi pari hyvää reikää, mutta muuten oli hiljaisempaa. Kangassaaren ranta oli myös aika kaksijakoista. Parista reiästä alkoi ärhäkästi, mutta myös tyhjiä oli ainakin joka toinen. Kivikolta tuli myös ihan hyvin, mutta siinä oli myös kairailtu reilusti eniten. Päivä olikin pulkassa mun osalta. Kalaa oli kotona punnittuani mun säkissä vähän vajaa kolme kiloa ja en sentään ollut yhdestäkään reiästä ottanut viittä kalaa enempää.

Marko kierteli kivikkoalueella. Satulasaaren eteläosasta oli tullut hyvin. Muuten Satulasaaren länsiranta oli ollut varsin kuollutta, kuten myös pohjoisosa. Ilo irtosi vasta keskiosan kivikkoalueella, josta kalaa alkoi nousemaan mallikelpoisesti. Koko kivikkoalueella kalaa tuntui löytyvän vähän joka reiästä. Varsinkin kun kairaili rohkeasti kivien väliin. Ohrasaaren lahti oli kivien osalta paljon rauhallisempi, mutta siltikin kivien määrä oli sellaista, mihin ainakaan meikäläinen ei ollut tottunut.

Ensimmäinen harjoittelupäivä vakuutti mut, että Ohrasaaren itäpuolen lahti on ihan ok paikka, joten itse kisassa sinne. Lahdenpohjukasta löytyneiden kalojen keskipaino oli suurin, mitä löysimme koko päivänä, joten sekin vakuutti.

Esikisa 16.2

Kisapaikalle pääsin Hirvasniemen Harrin kyydissä. Sen verran kisajännitys tuntui, että edellinen yö meni aika kehnoin unin ja toisekseen heräsin ilman herätyskelloa. Etukäteistavoitteeksi pistin viitisen kiloa. Treenien pohjalta ajattelin sen olevan ihan saavutettavissa. Harri ei ollut treenannut, joten hän tuli samaan lahdenpohjukkaan mun kanssa. Hidastelin sen verran sinne kävelyssä, että ehdin katsoa miten porukka jakaantui aloitusselällä. Perhesarjan alueella ja Kotisalon eteläpäässä oli ihmiskeskittymät, mutta muuten näytti menevän aika tasan. Lähdössä poruukka jakaantui suurin piirtein siten, että etelän suuntaan meni reilu kolmasosa ja loput pohjoisen suuntaan. Itse lahdessa oli kisan alkaessa 35 heppua, joista suurin osa lahden pohjukassa. PM:ien voittopaikassa oli alussa useampi kymmenen heppua, mutta joukko hajaantui pian kisan alkamisen jälkeen.

Kisa alkoi nihkeästi. Pari ekaa reikää oli tyhjää, mutta sitten kaloja löytyi. Otti oli kuitenkin tosi nahkeata ja kaloja joutui erikseen pyytämään. Lisäksi putket olivat lyhyitä. Yli kymmenestä kalasta reikää kohti sai vain haaveilla. Kokoa kuitenkin riitti sen verran, etten ihan nostanut kytkintä. Muillakin tuntui olevan lahdenpohjukassa vaikeaa, kun porukka liikkui reippaasti ja suurin osa pölähti keskelle lahtea. Rannempana oli kuitenkin pilkkimätöntä aluetta, joten kairailin sinne ja sain tasaisen heikosti kalaa. Kaksi tuntia meni pohjukkaa rei'ittäessä. Paikat kuitenkin loppuivat ja oli jälleen totuuden aika. Minne mennä.

Suurin osa porukasta oli länsirannalla juuri niissä paikoissa, jossa olin harjoittelussa löytänyt kalaa. Itärannalla porukkaa ei kuitenkaan löytynyt muutamaa hassua enempää, joten sinne porailemaan. Ennen kuin ehdin kovin kauas, niin huomasin Harrin jumittuneen selemmäs epäilyttävän pitkäksi ajaksi. Kävin tarkistamassa asian ja pientä ahventahan siellä nousi. Löysin parin yrityksen jälkeen kalaa myös itse ja tässä välissä vedinkin kisan pisimmät putket kahdesta reiästä.

Lähdin jatkamaan itärannan tsekkausta, mutta kalaakaan ei löytynyt. Ei vaikka kuinka kairaili. Tässä vaiheessa mietin taas tilannetta. Aikaa oli vajaa tunti. Harri tuntui jumittuneen aloituskohdille. Myöhemmin paljastui, että kalaa ei tullut kovinkaan paljon, mutta miehestä alkoi olla kairauspuhti niin lopussa, ettei hän jaksanut kovin tiheällä tahdilla tehdä uutta reikää. Tein jälkikäteen väärän päätöksen ja lähdin vielä tsekkaamaan vanhoja reikiä ja katsomaan josko löytyisi kairaamatonta aluetta. Viimeisen tunnin saldo olikin sitten parisen ahventa. Olisi pitänyt varmaankin tehdä tuossa välissä puolen kilometrin siirtymä lahden suulle. Siellä ei näkynyt olleen porukkaa koko kisan aikana oikeastaan lainkaan.

Punnitus paljasti kaloja olleen 3685 g. Tavoiteltu viisi kiloa jäi vielä kauas, mutta Harri jäi sentään taakse noin 150 grammalla. Varmaankin reilummalla liikkumisella viisi kiloa olisi mennyt rikki, mutta siitä ylöspäin olisi kyllä ollut vaikeata. Jälleen kerran vikana oli, että jäin pyörimään liian pienelle alueelle.

23.2 Marko yksin liikkeellä

En päässyt itse lähtemään kyseisenä viikonloppuna, joten Marko meni paikalle yksin. Tässä lyhyesti referoituna hänen seikkailuistaan. Tällä kertaa hän valitsi kierrettäväkseen eteläisen takanurkan eli Härkäsaaren alueen. Aloituslahdesta tuli jonkin verran, mutta siellä oli myös kairailtu. Härkäsaaren pohjoispuolella olleiden kahden saaren luota tuli jo ihan hyvin. Ylöspäin pitkin rannikkoa eikä mitään erikoista. Välillä kohti keskipakkoja. Niistä löytyi kalaa jonkin verran, mutta kaikki oli jo siinä vaiheessa kaivettu esiin.

Saarien luota löytyi kalaa, mutta näkyi myös kuinka siellä oli ollut esikisoissa paljon porukkaa. Urriosaaret olivat yleisesti aika köyhää aluetta ainakin kaakkoisreunaltaan. Eteläreunalta taisi sentään jotain löytyä. Kuten myös etelärannalta Härkäsaaren matalikolta. Sielläkin oli kisassa pyöritty.

2.3 Pari viikkoa kisaan

Tämän kerran teemana oli läheltä treenaus. Nurmeksessa meillä kolme heppua pilkki hyvän lopputuloksen pari sataa metriä lähtöhavutukselta kairaan nojailijoiden keskeltä. Aloitimme Kotisalon itälaidasta, mistä tiesimme löytyvän kalaa. Minä menin eteläosaan, Marko keskeltä ylös. Mun ihan ekasta reiästä ei tainnut löytyä mitään, mutta sen jälkeen kalaa tuli tasaisesti niin ihan matalasta kuin syvempääkin. Keskikoko oli kyllä valitettavan pientä. Esikisoissa eteläpuolen laitaa oli kulkenut noin viisikymmentä metriä leveä vana pienelle saarelle asti. Totaalisen hakatultakin alueelta löytyi silti kalaa.

Positiivisinta paikassa oli, että kalaa oli noin 200 metriä leveällä kaistaleella lähes kaikkialla ainakin alimpaan saareen asti. Kova kalastus hieman pelotti, mutta toisaalta rannan tuntumassa ei ollut pilkitty lainkaan. Tällä hetkellä paikka nousi potentiaalisimmaksi ehdokkaaksi. Marko oli ollut pohjoisella osalla, eikä sieltä ollut läheskään yhtä positiivista kerrottavaa. Kalaa oli tullut tosi nihkeästi eikä yhtään kunnon reikää ollut löytynyt.

Seuraavaksi teimme autolla siirtymän ohi Kotisalon pohjoiskärjen Vehkasalon laitaan. Siellä Marko lähti pohjoiseen ja minä etelään. Saaren luota tuli tosi pientä, mutta muuten kummallakin puolella oli hyvin heikkoa. Minä onnistuin saamaan muutamasta reiästä muutaman hikisen kalan, mutta ei todellakaan mitään lähellekään vakuuttavaa. Yritin vielä löytää siinä salmessa ollutta kumparetta, mutta tuttuun tapaan mitään ei löytynyt. Lienevätkö kumpareet yksittäisiä kiviä, kun niitä on niin pirskatin vaikea löytää.

Lopuksi kaahasimme autolla jäätietä lähtörannan pohjoispuolelle. Minä jäin eteläkärjen kohdilla olevan lahdukan kohdille ja Marko meni lähtöalueelle. Lahti oli tosi surkea tapaus: yksi kiiski ja yksi särki. Laiturien nokasta onnistuin sentään vetämään yhdestä reiästä ihan onnetonta pientä tikkua jotain kymmenen kappaletta. Lahdesta lähtörantaa kohti oli myös heikkoa. Tein pari heittoreikää selemmäs syvään veteen ja itsellenikin yllätykseksi siellä nappasi. Noin kahdeksesta metristä alkoi tulemaan solkena pikku ahventa. Hommahan näytti lupaavalta paitsi että kala oli niin himskatin pientä. Marko onnistui myös kauempana siirryttyään syvemmälle, joten kalaa oli aika laajalla alueella.

Marko oli onnistunut ihan lähtöhavutuksella, mutta sen jälkeen oli ollut tyhjää. Siispä ainakaan lähtöalueen vasemmalla puolella ei olisi tulevaisuutta. Viimeisen reissun teemana olisi pohjoinen. Pitää toivoa, että sieltä löytyy jotain. Muuten paikkana on Kotisalo, mikä ei välttämättä olisi muutenkaan huono vaihtoehto. Tosin vaikea uskoa, että sieltä voittosäkkiä kiskottaisiin.

9.3 Viimeinen harjoittelupäivä

Minä suuntasin pohjoiseen luoteiselle päätyrajalle Markon mennessä kivikkoalueelle uudestaan. Aloitin länsirannasta mennen takarajalle saamatta nykäystäkään. Vaihdoin puolta ja heitin pari heittoreikää selälle. Ei nykyäkään. Toisen puolen rannan vieressä tahti muuttui ja avanto alkoi heti suoltamaan sellaista kolmekymppistä ahventa. Ihan takarajalle oli heitetty reikää enemmänkin, mutta heti kun lähti kävelemään Syyssaaren reunaa etelään niin reiät vähenivät huomattavasti. Kalaa tuli tasaisesti pitkän matkaa. Välissä oli tyhjiä reikiä, mutta niistä mistä tuli kala oli hieman suurempaa. Tosin kokovaihtelut olivat aika huomattavat. Ihan matalasta kala ei ottanut, vaan paremmin syvältä. Parhaat kohdat löysin läheltä saareen tulevaa jäätietä. Harmillisesti vaikutti kuitenkin, että mikäli 50 metrin jäätiesääntö on voimassa, paras paikka jää sen peittoon.

Kyselin asiaa myöhemmin ja kuuleman mukaan jäätiesääntöä tulkitaan samoin kuin esikisoissa eli vaikuttaa, että kyseiseen paikkaan saa mennä. Tämä nostatti paikan arvoa kummasti. Alkoi jo hieman siintelemään, että josko tämä olisi se kisapaikka. Paikkaa oli kuitenkin vähän kairattu, keskikoko oli suurempi kuin muualla ja kalaa oli laajalla alueella, vaikkakaan ei kovin leveällä vyöhykkeellä.

Jatkoin matkaa etelään, mutta kalantulo heikkeni sitä mukaa, kuin alueelle oli kairattu enemmän. Oikeastaan Satulasaaren alkaessa loppuivat kalat. Toki joitakin iski aika ajoin, mutta koko oli pienempää ja otti oli aika nihkeää. Vaihdoin syvänteen kohdalla puolta Kangassaaren puolelle. Mies oli lapsensa kanssa juuri syvänteen kohdalla ja oli vetänyt siitä pientä ahventa jonkun verran. Jatkoi Kangassaaren reunaa kohti sen etelärannan kivikkoa. Viidessä metrissä tuntui olevan hyvin kala, mutta äärimmäisen puhkotulla päädyn kivikolla ei nykäissytkään.

Siinä vaiheessa tein typerän tempun tehdessäni lähes kilometrin siirtymän länsirannan lahdukkaan. Tajusin päädyssä, että lahti onkin aika suuri, eikä mulla ole aikaa sitä kovin paljoa perkata, ennen sopimaamme siirtymää. Heitin kuitenkin reikiä sinne tänne todeten surkeaa kalantuloa. Sentään onnistuin saamaan muutaman kalan ennen Ohrasaarta vasten olevan lahden suuta.

Marko oli tällä välin kiertänyt kivikkoalueella. Toteamus oli se, että alueella oli edelleen kalaa tasaisesti eri puolilla, mutta se oli pientä. Jonkin verran isoja kaloja hän oli löytänyt Satulasaaren eteläosan kohdalla olevasta itään päin pistävästä lahdesta. Lisäksi alue oli täysin treenaamatonta. Kivikkoalueesta laskeskelimme etukäteen, että alue vetää paljon porukkaa. Vaikka siellä olisikin paljon pilkkialuetta, niin hyvät sektorit kivikoiden ympärillä olivat kuitenkin pieniä eikä hyvää pilkittävää aluetta olisi niin paljon voisi äkkiseltään laskeskella. Siispä hylkäsimme alueen.

Tässä vaiheessa teimme siirtymän Kotisalon vanhaan tuttuun paikkaan. Halusimme käydä vielä katsomassa, että mikä on siellä reikätilanne ja miten kalaa löytyy. Perjantain kova tuuli oli puhaltanut jäätielle pahasti lunta ja niinhän me jäimme kiinni ajettuamme liian pitkälle. Kunhan Marko hieman heilutti lapiota, niin johan autokin irtosi.

Kotisalo oli yhtä kalaisa kuin viimekin kerralla. Pikku-Sikosaaren ja eteläkärjen rannassa oli kalaa melkein joka reiässä, mutta koko oli edelleen sellaista 15 grammaista. Matalan reiät olivat tällä kertaa ihan tyhjiä. Toisaalta syvän puolella kalaa tuntui riittävän hämmästyttävänkin pitkälle. Itse asiassa emme löytäneet rajoja, mistä kalaa ei enää tullut. Paikalla oli kairattu hämmästyttävän vähän sitten viime käynnin. Oikeastaan vain muutamat jäljet. Ohi kyllä posotti autoa jatkuvalla syötöllä. Ties mistä olivat tulossa.

Kisapohdiskelua

Harjoittelut oli harjoiteltu ja oli vuorossa pohdiskelu, minne mennä itse kisassa. Marko mietti vähän aikaa isojen kalojen paikkaa lahdessa, mutta alue oli liian pieni ja epävarma, jotta hän uskalsi laskea sille mitään. Siispä jäljelle jäi kaksi paikkaa. Pohjoisraja ja Kotisalon reuna. Kotisalon reunasta vetäisi varman kisatuloksen ehkä parhaimmillaan jonnekin viiden kilon yli, mutta toisaalta pohjoisessa olisi paremmat mahdollisuudet huipputulokseen ja toisaalta myös pummiin. Kotisalo on siitä hyvä paikka, että se on lähellä ja sinne mahtuu paljon pilkkijää. Lähelle jäävät ovat vielä tavallisesti heikompia pilkkijöitä kuin takarajan kaverit. En kuitenkaan usko, että Syyssaaren reunamille tulee kovin paljon porukkaa. Sielläkin alue on sen verran pitkä, että sinne mahtuu useampi kaveri, vaikkakaan ei niin monta kuin Kotisalon reunamille.

Itse olen parin päivän miettimisen jälkeen kallistumassa pohjoisen kannalle, mutta pitää vielä katsoa kisapäivän säätä.

Kisapäivä 16.3.2003

Seuraavassa selostus mun kisasta. Punaisella ympyröitynä mun kisareviirini. Karttaan merkattu myös joitakin isojen saaliiden paikkoja.

Disclaimer nro 2:

Paikat on saatu kuulopuheiden perusteella, joten ne voivat olla väärässä paikkaa tai jopa totaalisen vääriä. Mikäli sinulla on varmaa tietoa, niin mulle voi heittää infoa osoitteeseen tommy.ryytty@pp.inet.fi, niin korjaan karttaa.

Ykkös- ja kakkossijan paikaksi on myös ehdotettu Häränsaaren pohjoiskärkeä.

Lähdimme Markon kanssa hyvissä ajoin liikenteeseen ja olimme kisapaikalla perillä jo lauantaina puoli kuuden aikoihin. Lapin kalamiespiirin bussi tuli myös niihin aikoihin ja pääsimme moikkaamaan reissussa rähjääntyneitä seurakavereitamme. Ilta oli tietysti tuttua spekulointia ja yleistä paskanjauhantaa, joten eipä siitä sen enempää.

Kisapäivää edeltävänä yönä oli reilusti pakkasta, joten maa oli seuraavana aamuna jäinen ja taivas pilvinen. Kun vielä jään päällä oli lunta, niin kaikki edellytykset kalaiselle päivälle olivat olemassa. Lähdimme koko joukkue pohjoiseen Syyssaaren laitaan. Reippaasti kävellen ja vähän matkaa juosten minä olin perillä viittä minuuttia ennen kilpailun alkua ja pojat vähän myöhemmin. Julli meni takarajalle ja me muut jäimme ison jäätien viereen.

Näytti jo siltä, että alueelle ei tule montaakaan tyyppiä, mutta niinpä vain ihan lopussa paikalle tupsahti reilu kymmenkunta kaveria ja kaikki aloittivat samalta kohtaa. Mulla heti eka reikä osoittautui hyväksi ja vedinkin siitä jotain parikymmentä keskipainoltaan jotain 30 gramman ahventa ylös. Myös ympärillä tuli kalaa hyvin. Harvempi sai kuitenkaan pidempiä putkia, vaan korkeintaan viittä tai ihan vain paria kalaa. Itsekin kiersin paikkaa ja sain vähin kalaa, mutta ei siten, että olisi kunnolla päässyt vetämään. Paikka oli kuitenkin hetkessä pommitettu hajalle, joten oli keksittävä jotain uutta.

Lähdin etenemään kohti takarajaa, kuten myös puolet lössistä. Porukka oli siellä niin vilkasliikkeistä, että kun pari kaveria alkoi saamaan, niin heti oli useampi saaliinjaolla. Itsekin sain parista reiästä, mutta hakkasin myös tosi monta tyhjää. Ihan takarajalta onnistuin matalassa yhdessä reiässä, mutta muuten en löytänyt sieltä mitään, vaikka erityisesti Julli oli onnistunut vetämään sieltä kalaa ihan monikossakin.

Tässä vaiheessa aikaa oli kulunut lähemmäs kaksi tuntia ja kalaa oli kilon ja puolentoista välissä eikä joukkuekavereillakaan paljon paremmin. Siinä vaiheessa oli aika selvää, että menestys on kiertänyt meidät tänään. Pojat päättivät häipyä saarten toiselle puolen kivikkoalueelle. Itse lähdin valumaan takaisin aloituspaikkaa kairaillen sieltä täältä. Ensin yritin syvästä ja onnistuinkin löytämään yhden puolen metrin töppyrän, josta sain parista reiästä kalaa. Julli käveli tässä vaiheessa ohi ja lähti kävelemään rantamia kohti Satulasaaren eteläkärkeä.

Itse tästä hienosta onnistumisesta innostuen päätin haravoida aluetta vähän tarkemmin, koska porukka oli huitonut alueen läpi melko suurpiirteisesti. Tässä vaiheessa porukka muuten hävisi jonnekin. Pari heppua oli takarajalla ja pari mun edessä, mutta muut olivat kadonneet jonnekin. Selällä ei enää onnistumisia suotu, joten painuin matalaan. Hakkasin ihan kaislikon reunoja ja löysinkin joitakin kaloja ja onnistuin tietysti kairaamaan pohjaan. Tai nostaessani kairaa kolautin ihan selvästi kiveen. Ei onneksi vaurioita, kaira toimi edelleen.

Rantataktiikkakaan ei toiminut erityisemmin, joten päätin häipyä testaamaan vielä alun vanhoja reikiä. Aikaa oli jäljellä tasan tunti. Tässä vaiheessa heitin ketjuvehkeet repun pohjalle ja otin käyttöön tapsivehkeet sekä kaivoin survaripurkin esille.Ensin pilkin kärpäsentoukalla ja survarilla, mutta sitten vaihdoin pelkkään survariin. Kiertelin vanhoja reikiä ja suurimmasta osasta tuli jotain. Koko oli sellaista 30-50 grammaista, joten sitä viitsi ronkkia vähän tarkemmin. Tarkasti pyytäen muutamat reiät venyivät lähemmäs kahteenkymmeneen kalaan. Siinä kierteli myös kolme muuta kaveria ja ainakin kaksi näistä sai myös hyvin ihan jäätien penkasta.

Ja niin onnistuin kiskomaan viimeisen tunnin aikana lähemmäs kaksi kiloa. Tämä sai suupielet ylös, vaikkei kokonaistuloksessa ollutkaan hurraamista. Tiesin jo punnitukseen kävellessä, että mun pussilla ollaan kakkosluokan kansalaisia. Puntari paljasti painoksi 3532 eli aika tarkasti sen, mitä jo arvioin jäällä. Tapasin Jullin punnitusjonossa. Mies oli mennyt Satulasaaren laitaa etelään ja jäänyt loppujen lopuksi hakkaamaan keskimatalikon eteläreunaa, jota ei jostain kumman syystä ollut kairattu. Siitä oli tullut ahventa jonkin verran, mutta ei ihmeitä. Ahvenia oli miehellä noin 2600 ja kun paljastui, että Markolla oli 1400 ja Maurilla kilon verran, niin olin joukkueen paras. Lämmittihän tuo hieman pientä mieltä, vaikkei joukkuetuloksessa muuten ollutkaan hurraamista. Myöhemmin kuulin, että Harri pesi mut 4200g saaliillaan. Tällä kertaa näin.

Nämä SM-kisat olivat tällaiset ja toivottavasti ensi vuonna taas Luumäelle.

Jälkiviisastelua

Kysymys pitäisi asettaa siten, että mikä meni vikaan. Ihan ensimmäiseksi hommassa mätti, että aloituspaikalle ja samalla koko rannan parhaalle paikalle tupsahti yhteensä viitisentoista kaveria. Harmillista asiassa oli, että käytännössä kaikki sille syrjälle tulleet aloittivat juuri tuosta paikasta. Tämä sai aikaan sen, että kalaa ei koko poppoolle riittänyt kovin pitkään ja toisekseen se luultavasti pelästyi hillitöntä kairaamista. Noin 20 minuutin jälkeen se oli käytännössä ongittu jumiin. Kilpailualueen takarajalla oli myös kalaa, mutta vähemmän ja harvakseltaan. Käytännössä sekin paikka ongittiin useamman hengen toimesta nopeasti puhki. Välilläkin oli kalaa, mutta harvemmassa. Eli pyydettävät paikat loppuivat kahden tunnin jälkeen eikä kalaa ollut siltikään kellään meistä kovin häävisti. Harjoittelussa kalaa oli tullut paremmin, mutta saattoi myös olla, että paikka tuntui paremmalta kuin se olikaan. Onnistuin kyllä lopussa aloituspaikasta, mutta tässä tapauksessa se vain nosti kalamäärän kohtuulliseksi. Ei hyväksi.

Mitä teimme väärin. Se ainakin meni väärin, ettei paikka sittenkään ollut niin kalaisa, että se olisi ollut riittävä koko joukkueelle. Eli porukkaa olisi pitänyt jakaa. Paikka oli kyllä sen verran hyvä, että siitä olisi ehkä sen viitisen heppua onkinut hyvän tuloksen. Nytkin alueelta tuli yksi yli 6.5 kilon tulos, joten mahkuja paikalla oli. Harjoittelu antoi ehkä siinä mielessä myös väärän kuvan, että kala oli isompaa, mutta kisassa paljastui, että pitemmät reiät olivat aika harvassa.

Harjoittelu onnistui kokonaisuudessaan ihan hyvin ja onnistuimme saamaan kohtuullisen yleiskuvan alueesta. Tällä kertaa loppuviimeistely ei onnistunut, mutta ehkä toisella kertaa sitten. Ainakin saimme arvokasta kokemusta.