Virtuaalipilkintää parhaimmillaan

Propilkki v.1.40 pakattuna 1.3 Mt, purettuna 3.1 Mt

Pilkintäpelejä tietokoneelle ei ole juuri näkynyt - tähän asti. Oululainen Procyon Products on kuitenkin tarttunut aiheeseen varsin jämerällä otteella ja tulostakin on syntynyt: peli jota kelpaa pelailla. Lisäksi peli on cardwarea, joten sen käyttö edellyttää ainoastaan postikortin lähettämistä tekijöille.

Himopilkkijänä toivoin ohjelman olevan edes parin illan nykyttelyn arvoinen. Odotukset eivät tosiaankaan olleet kovin korkealla. Alkuvaikutelmana ohjelmaa ensimmäisen kerran aukaistessa on share/freewarelle tyypillinen karkea grafiikka ja surkeat äänet, jotka olivat yhtä kohinaa. Tosin huomasin myöhemmin, että koneeni ääniasetukset olivat pielessä. Kun homma rupesi siltä osin pelaamaan, äänet olivat ihan ok pimputusta valikoissa ja kisan suhinat sekä kommentointikin menetteli. Ensimmäisen matsin jälkeen peli tuntui miellyttävältä, toisen jälkeen loistavalta. Seuraavaksi sysäsin gradun syrjään ja vietin pelin ääressä seuraavat kolme vuorokautta, luennoilla sentään ehdin käymään. Nyttemmin olen saanut pahimman tuskan pelattua pois, mutta peli viehättää edelleen suuresti.

Käyttöliittymä tuntui heti luonnolliselta ja toimivalta eikä mielipiteeni sen suhteen ole muuttunut. Ilman ohjeidenkin lukemista pääsee varmasti alkuun, mutta ne kannattaa lukea, jotta osaa käyttää kaikkia optioita. Itse huomasin vasta toisena iltana, että kairaamista voi nopeuttaa hiirellä pyörittämällä ja viikon päästä kaveri kertoi, että toukkaa voi vetää hiiren vasemmalla napilla. Pilkkimiseen liityvät toiminnot on varsin hyvin toteutettu peliin, ja monet pienet nyanssit(kuten pilkkien erilainen käyttäytymiset) luovat kummasti uskottavuutta. Valittamisen aiheita/puuteita ei juurikaan ole. Lähinnä syvyyden vaikutuksen simulointia kaipaisi. Lisäksi suuri särkien karkuutusprosentti ihmetyttää.

Ehdottomastitärkeintä tällaiselle pelille on se, kuinka kalojen käyttäytyminen on mallinnettu ja Propilkissä se on toteutettu suorastaan loistavasti. Mielikuvitusta ei tarvi kovasti venyttää päästäkseen aitoon pilkkitunnelmaan. Kaloja ei suinkaan ole joka paikassa kahmalokaupalla, vaan pikemminkin niitä joutuu etsimään ympäri järveä ja vihdoinkin kun niitä luulee löytäneensä, tuloksena on vain yksi limainen kiiski. Mutta pitkän työn tuloksena löydetty ahvenhotspotti tuntuukin sitten entistä paremmalta. Joskus kaloja tulee tipoittain, yksi kaksi reiästä, kun taas joskus ne iskee ihan hulluna, samallakin järvellä. Niinpä ikinä ei voi tietää, onko kala tällä kertaa syönnillä. Tämä ennaltaarvaamattomuushan on kalastuksen suola, ainakin minun mielestä. Kalalajien suhteelliset tiheydet ovat myös sitä luokkaa, mitä niiden voisi kuvitella olevan.

Kalojen nykäykset eivät myöskään ole aina samanlaisia, vaan nopeus ja tapa vaihtelevat. Nykäys voi olla eri mittainen tai jopa suuntautua ylöspäin. Näitä monipuolisesti varioimalla on saatu elävän tuntuinen "nykiminen" aikaiseksi. Tämä ei ole riittänyt, vaan lisäksi on kalalajikohtaisia eroavaisuuksia: esim. särki nykäisee monesti pitkän hitaan nykäyksen. Pilkkiä voi nykytellä itsekin, mutta en vieläkään oikeastaan tiedä, miten se vaikuttaa ja vaikuttaako se loppujen lopuksi ollenkaan. Tuntuu vain orvolta antaa pilkin maata paikallaan, varsinkin kun on tottunut ahvenpilkinnässä sitä yhtenään liikuttamaan. Tartuttaminen ei ole turhan helppoa, vaan vaatii harjoitusta. Siltikin välissä tuntuu, että kaloja ei meinaa saada millään tarttumaan. Kun kala on vihdoin tarttunut, pelaajan ei tarvi muuta kuin jännittää, pysyykö kala kiinni. Kalat pääsevät yleisesti turhan usein irti(oikeaan pilkkimiseen verrattuna); erityisesti särkien kanssa on näitä ongelmia. Joskus saattaa kala päässä neljäkin kertaa peräkkäin irti. Se syö miestä.

Muiden pilkkijöiden tekoäly on toteutettu hyvin. Ne koikkelehtivat jäällä oikean tuntuisesti, ja kun ne jämähtävät johonkin paikalleen, niin voit olla varma, että siellä vedetään kalaa. Muiden kilpailijoiden tarkkaileminen onkin oiva tapa urkkia nopeasti parhaat paikat kultakin järveltä esille. Tietokoneen ohjastamien heppujen pilkkitaito tuntuu tosin välissä epäilyttävänkin hyvältä. Silti ei juurikaan tule tunnetta, että tietokone huijaisi; kisa on aina (no lähes aina...) voitettavissa. Tosin tietokoneen saama kiiskimäärä on epäilyttävän alhainen ja vastaavasti särkimäärä varsin suuri. Jos vaikeustaso tuntuu turhauttavalta, niin kilpailijoiden taidon pystyy itse säätämään huonommaksi tai asettamaan sen randomiksi. Tosin helpoimmallakaan tasolla pilkkijät eivät ole mitään tumpeloita. Jos virtuaaliset vastustajat rupeavat kyllästyttämään, niin pelissä on myös moninpelimahdollisuus. Kokeilin peliä kaverin kanssa kahdella koneella ja oli hauskaa. Voin vain kuvitella, minkälaista on ottaa kunnon kisa kaveriporukalla. En tosin tiedä miten peli tällöin pyörii, kahdestaan se hieman hidastui.

Kalalajeja pelissä on kiitettävä määrä, mutta minä olen ainakin jäänyt vielä kaipaamaan rautua ja harjusta. Kalalajien käyttäytymisen pääpiirteet on simuloitu hyvin. Paikkoja versiossa 1.4 oli 19, mutta sen jälkeen on julkaistu kaksi paikkaa lisää. Paikoissa riittää varmasti jokaisen makuun: on järviä, lampia ja jokia mitä erilaisilla kala- ja kokokombinaatioitalla varustettuna. Pilkkejä on kolme erilaista: morri, pysty ja tasapaino. Pilkin valinta ei myöskään ole pelkästään makukysymys, vaan sillä on todellista merkitystä; joskus huomattavastikin.

Kaiken kaikkiaan Propilkki on loistava peli: ehdoton kaikille pilkinnän harrastajille ja kokeilemisen arvoinen muillekin. On hienoa, että rima asetettiin jo ensimmäisellä pilkintää simuloivalla pelillä näinkin korkealle, eikä tyydytty puolinaiseen esitykseen. On hatunnoston arvoinen asia, että joku viitsii vääntää vaivalla tämmöisen pelin ja vielä sen jälkeen tarjoaa sitä muille lähes ilmaiseksi. On tämä ainakin yhden postikortin arvoinen.