6.-9.4 Korsajärvi

Tarkoitus oli tehdä kolmeen pekkaan (minä, Miikka ja isä) pikareissu Korsajärven autiotuvalle sisälle Lemmenjoen erämaahan. Lähtö venyi yllättävän myöhäiseksi, vaikka oli tarkoitus päästä aikaisin matkaan. Ajomatkalla alkanut kova lumisade jatkui hiihtäessä ja jouduimme majoittumaan yöksi maastoon. Meillä sentään oli laavu toisin kuin seuraavana päivänä tapaamallamme saksalaisporukalla, joka oli nukkunut kuusen alla viime yön. Oli kuulemma ollut kylmä.

Toisen päivän iltana pääsimme jo kalaan itse järvelle, joka on reilun kilsan päässä autiotuvasta. Järvi on parisen sataa metriä leveä, mutta viitisen kilometriä pitkä ohut suikura kanjonin pohjalla. Autiotuvan puoleinen ranta oli yllättäen matala, mutta toisella puolella vettä riitti. Jokunen metri rannasta vettä oli 9 metriä, siitä vähän eteenpäin 14 metriä ja sitten loppui siima (20 metriä kelalla). Oli mukava kalastaa, mutta kaloja ei parin tunnin sessiolla ennen hämärää näkynyt.

Illalla pääsimme saunaan. Kaiken veden sai sulattaa lumesta, joten pääosa pesusta suoritettiin lumella hankaamalla. Kämppä oli vanha ja viihtyisä, mutta lämmitysvälineenä olleessa takassa ei ollut ollenkaan peltejä, joten kun tuli sammui, niin oli äkkiä hyvin vilpoinen.

Seuraavana päivänä hiihtelimme järven toiseen päähän jokisuuhun. Keli oli lämmin ja vaikea puusuksille - ns. takkalakeli. Siis lumi tarttui hirveiksi paakuiksi suksen pohjaan ja jäätyi sinne tyrehdyttäen hiihdon. Pahimmillaan ei päässyt kuin pari sataa metriä ennen kuin pohjat piti puhdistaa taas.

Syönti ei täällä ollut juuri parempi, mutta yhden harrin onnistuin saamaan - tosin pienen sellaisen. Kävimme vielä pikaisesti parin kilometrin päässä Ivalonjoella, mutta saalis oli vielä huonompi. Ei mitään. Illan kylmetessä oli hyvä hiihtää pois, kun suksetkin luistivat.

Kolmantena päivänä olikin enää poishiihto vanhoja jälkiä myöten. Useamman tunnin ja 16 kilometrin perästä olimme väsyneinä, mutta onnellisena takaisin autolla. Saksalaiskaksikko oli tullut samaa matkaa ja tarjosi autolla kaljat. Vaikka en ole kaljan ystävä, niin täytyy sanoa, että tuossa tilanteessa se kyllä maistui.

20. -20.4 Ivalonjoki

Tälle pääsiäisreissulle tuli mukaan minä, Miikka ja Niina. Sodankylässä ei juuri jäätä ja lunta enää ollut, mutta pohjoisempana oli vielä täysi talvi - kumpiakin elementtejä löytyi.

Koko reissun ajan oli harmaata ja sateista, mitä nyt pari kertaa aurinko pilkisteli pilvien raosta. Ensimmäisen leiripaikan suvanto näytti koko reissun suunnan eli ei paljoa tullut. Sen verran, että pari harria pääsi näytille. Yleisestikin koko reissun ajan oli meininki, että pari mitallista ja alamittaista per paikka. Pari kertaa kairasimme pohjaan ja muutenkaan juuri missään ei ollut yli 1.5 metriä vettä. Tavallisesti puolisen metriä.

Tällä reissulla Niina näytti, miten niitä kaloja oikein saalistetaan ja kalasti varmaan yli puolet mitallisista. Ottipeli oli selvästi mosarityylinen oranssi-kelta-vihreä iso mormuska. Toinen huomionarvoinen seikka oli, että kalat olivat hyvin tarkkoja paikoista. Saattoi, että yhdestä reiästä tuli neljäkin kalaa putkeen, kun parista metrin päässä olevasta ei nykäissytkään. Lisäksi kalat ottivat harvoin heti, vaan useimmiten pienen rauhoittumishetken jälkeen.
Reissulle oli tyypillistä jatkuva savutus. Kun polttopuuna oli käytännössä ainoastaan koivu, niin nuotion polttaminen oli erittäin hankalaa ja kun se paloi, niin se käytännössä savutti ja tuntuipa, että aina silmiin. Mutta kokonaisuutena reissu oli oikein mukava ja loppujen lopuksi kalaakin tuli sen verran, että kotiin kehtasi palata. 40 sentin raja ei rikkoutunut, joten kiloiset jäivät seuraavan reissun varalle.

23.-25.6 Ivalojoki Appisjoen suu

Keväiselle ruotsinlaivabongaukselleni, Lauralle, piti näyttää Lapin karua luontoa, joten valitsin kohteeksi Ivalojoen. Ettei homma mennyt ihan maisemien ihailuksi, niin valitsin luottojoelta ennalta käymättömän paikan Appisjoen suusta.

Kävely sujui oikein hyvin ja maisemat olivat Kultalan lähistöllä oikein muhkeat. Viimeinen kaksi kilometriä Ivalojoen rantaa oli varsin kivikkojen sävyttämää ja varmasti kaikkein vaikein. Appisjoen suun leiripaikka on kyllä yksi kauneimpia, mihin olen törmännyt.

Joessa vesi oli korkealla, joten kalastaminen oli hieman hankalaa. Vaikutti, että vesi oli juuri pahimmilleen korkealla, jolloin herkullisimman näköisiin paikkoihin ei oikein yltänyt. Saalis oli lähinnä muutama alamittainen harri, jotka kuitenkin uhrasin tikkukaloiksi.

Seuraavana aamuna tuli nukuttua myöhään, joten aamusyönti jäi jälleen kerran kokematta. Lauran vielä koisiessa teltassa heittelin perhovavalla parhaimman näköisen nivaosuuden läpi. Nyt sain sentään alamittaisten lisäksi muutaman mitallisenkin.

Lauralle opetin vielä hieman virvelinheittämistä. Muutaman kymmenen minuutin saldona oli sentään noin 20 senttinen taimenen poika, joka sai vapautensa takaisin. Pää oli kuitenkin aukaistu.

Takaisin kävely sujui yhtä sutjakasti kuin tullessa eikä siihen edes mennyt kovin monta tuntia matkan ollessa jotain 14 kilometriä.

Vuolasta Konttosjokea

27.-28.6 Konttosjoki

Lyhyet reissut jatkuivat edelleen. Tästä ideasta minä en ollut lainkaan osallisena. Miikka ja Tomi päättivät lähteä kalaan ja minähän tietysti lyöttäydyin mukaan. Kohteeksi he olivat valinneet Nellimin takana lähellä Venäjän rajaa olevan Konttosjoen, jossa piti oleman isoja harrin vyötkyjä. Isä jäi matkasta Portugali - Ranska MM-jalkapallomatsin takia.

Pääsimme äärimmäisen surkeaa metsäautotietä noin puolen kilometrin päähän aiotusta leiripaikasta. Alkutunnelmat eivät olleet mitkään parhaat, kun metsät oli pistetty pääosin sileäksi ja ilma oli tuskaisen kuuma.

Joki oli tietysti hyvässä tulvassa. Muutenkin se oli Juutuan tyyliin erittäin kirkasvetinen ja syvä isoine kivineen eli lyhyesti sanottuna aivan kurja kahlattava. Alussa ei kuulunut mitään, mutta aika tarkasti leiripaikan kohdalla sain punaisella Rapalalla 42/700 taimenen ja heti perään Klinkhämerillä mukavan harrin. Tuolloin tuntui kalaonni parantuvan, mutta harhaa se vain oli. Ilma lämpeni aivan paahtavan kuumaksi vetelyttäen niin ruumiin kuin mielen. Välissä harrastimme perhon pituusheittokilpailua ja välissä otimme mättäällä aurinkoa.

Hyväksi mainostetut välijärvet näyttivät lähinnä mutakaislikkoisilta haukien asuinsijoilta. Välissä kuitenkin jaksoimme yrittää sen verran, että saimme pari alimittaista suurimpien ollessa 29 senttiä tasan. Illan viiletessä pakkasimme kimpsut ja menimme kiltisti nukkumaan.

Seuraava päivä oli vielä edellistäkin kuumempi (myöhemmin paljastui, että koko kesän lämpimin päivä Lapissa + 30 astetta varjossa). Pakkasimme kimpsut ja aitoa urheilumieltä kaikki pukivat kaikki mahdolliset vaatteet sadetakkeineen ylle autolle käveltäessä. Olipahan tajuntaa laajentava kokemus.

Ennen poislähtöä kävimme vielä pikaisesti Konttosjoen yläjuoksulla. Arvoimme, että lähteäkö ala- vai yläjuoksulle ja lähdimme alas. Pari pientä tuli, mutta aika matala ja pystyä oli. Tomi lähti aikaisemmin takaisin autolle ja kävi mutkan ylävirrassa napaten useamman kalan. Taisimme valita väärin.

Idyllinen puro Kaldoaivissa

2.-6.7 Kaldoaivi (Harrijoki, Harrijärvi, Savuslammet, Isonkivennokka, Kallojoki)

Olin kutsunut kaverini Teemun Jyväskylästä tutustumaan pohjoiseen luontoon. Mukaan lyöttäytyi vielä Miikka. Palloittelimme aivan viime hetkeen asti lähtisimmekö Sevetin etelä- vai pohjoispuolelle. Pohjoispuoli sitten voitti enempien jokien perusteella.

Matkaan lähdimme Näätämöstä, josta kävelimme polkua pitkin Kallokoskelle. Emme kuitenkaan pysähtynee sinne hetkeä kauemmaksi (Lohia ei vielä näkynyt), vaan jatkoimme taivallusta yli joen ja polkua pitkin eteenpäin. Miikalle taivallus alkoi olla kaikkein vaikeinta ja lopussa Teemukin jo simahti. Pistimme leirimme kahden järven väliin, joista toinen oli Harrijärvi. Olin ainoa rohkea iltakalastaja, ja päätin suunnata sille toiselle järvelle. Ihan hyvännäköistä oli pitkine hiekkasärkkineen, mutta ei kaloja.

Seuraavana päivänä kalastelimme kuuluisalla Harrijärvellä. Harrijärvi ei kuitenkaan ollut nimensä veroinen, vaan antoi pelkkiä haukia. Harrijoesta sentään Miikka sai ensimmäisen yli kiloisen taimenensa. Olipahan pirskatin hieno kala ja tappelikin taimenen veroisesti. Teemukin onnistui saamaan kuparisen rikki. Yllättäen tämä oli Teemun viimeinen kala koko reissulla.

Kalastimme Miikan kanssa vielä Harrijokea jonkun verran alaspäin ennen kuin luovutimme, kalat eivät olleet syönnillä. Illalla kävelimme kolmen kilometrin hujakan Savuslammille. Teemu oli tässä vaiheessa väsynyt ja pisti nukkumaan, kuten myös Miikka. Itse kävin jälleen Harrijokea (kyllä se oli myös täällä) pitkin alhaalla päin. Joessa oli oikein mukavia syviä monttuja, mutta kalaa yllättävän vähän. Pari pientä ja yhden 39 sentin harrin onnistuin saamaan. Jo vain kelpasi mennä nukkumaan.

Seuraavana päivänä kalastimme Harrijokea edelleen alas, mutta siitä ei ole paljon kerrottavaa. Pari pientä ei muuta. Ilma oli kylmä, kuten se oli koko reissun. Lämpötila ehkä jossain 10 asteen tuntumassa - niin ja vesi tietysti korkealla.

Illalla makuupussi kutsui jälleen Teemua, mutta me lähdimme Miikan kanssa Savuslampia testaamaan. Nyt onnistui taimenen jälkeen ensimmäisen kerran. Nätin hiekkarannan kohdalta Miikka onnistui ensin saamaan 42 sentin harrin ja minä heti perään 400 gramman ahvenen ja 47 sentin harrin. Siihen kuitenkin loppuivat juhlat emmekä saaneet kuin haukia.

Seuraava siirtymä oli reissun tuskallisin vaikkei ollutkaan kuin 11 kilometriä pitkä. Tämä johtui pienipiirteisestä maastosta ja loppumatkan tunturin ylityksestä. Lopussa Teemulla vielä sokeritasapaino revähti ja se sippasi ihan täysin. Perille kuitenkin päästiin. Eipä ollutkaan yllättävää, että mies painui evästyksen jälkeen pehkuihin.

Miikan kanssa kuitenkin suuntasimme puurajan yläpuolelle, josta löytyi luntakin paikoin. Nyt oltiin siis Isonkivennokan tietämillä. Tuuli oli aivan hillitön ja lämpötila jossain viiden asteen tietämissä. Meillä oli kaikki vaatteet päällä sadetakkia myöten eikä silti liian lämmin. Mutta kalastus oli juhlaa. Kalastelimme lukuisia pieniä lampia. Toisista ei tullut, toisista tuli, kaikki taimenia. Suurimpana oli onnettoman pienestä välipurosta hupiheitolla saatu kiloinen kala.

Uuden päivän ohjelmassa oli 13 kilometriä Kallojoelle. Matka sujui yllättävänkin hyvin. Leirin pistimme hienolle hiekkakankaalle pari kilsaa ennen Näätämöjokea. Kallojoelle suuntasimme lohenkiilto silmissä. Miikka väsyttelikin jo hetken lohta joka valtavan pettymyksen myötä paljastui 2.5 kilon haueksi. Pettymyksen Miikka sitten purki kusemalla Norjan rajapyykkiin. Muita mainittavia kaloja ei tullut.

Viimeisen päivän ohjelmassa oli vain kävely autolle. Näätämöjoen kohdalla Teemu nyrjäytti nilkkansa. Onneksi sillä kuitenkin pystyi kävelemään. Lohia ei ollut kuulemma vieläkään tullut. Loppumatka meni kävelyn ohessa työnteon ideologiasta tapellessa.

Kaitsan sokkeloita

13.-21.7 Käsivarsi

Tämä oli Miikan ja mun kesän pääreissu eikä ketään muita edes huolittu mukaan. Seuraavassa erittäin lyhyt tiivistelmä. Reissusta on jo pitempi juttukin osaksi kirjoitettu.

13.7 Terbmisjärvi

Ei kalastusta. Matkanteko rankkaa raskaiden reppujen kanssa.

14.7 Rommaeno Kaitsan risteyksessä

Joki tulvassa. Joitakin pulskia mitallisia harreja, mutta syönti erittäin huonoa. Lisäksi kokeilu Terbmisjärven luusuassa ilman saalista.

15.7 Rommaeno Kaitsajoen suu - Rommajärvi

Aurinkoinen lämmin päivä ja syönti aivan surkea. Muutama kala saatiin ja parhaat paikat jäivät unelmien asteelle korkean veden vuoksi. Illalla suuntasimme lapikkaat Kaitsalle.

16.7 Kaitsajoki ja Kaitsajärvi

Heti tullessa Miikka kävi nappaisemassa reissun ensimmäisen tasan kiloisen 49 sentin harrin. Oli Miikan ensimmäinen kiloharri, josta onnittelut. Seuraavana päivänä pari näpäkkää iskua Kaitsajärvellä, mutta ei yhtään rannalle asti. Itse Kaitsajoesta saimme pari 40 sentin tuntumassa olevaa kalaa. Illalla sain kytättyä pinturilla yhden kiloisen harrin samasta paikasta kuin Miikka edellisenä iltana.

17.7 Kaitsajoki

Aamulla ylävirtaan, josta hiljakseen alas. Ensin pari 40 sentin kalaa. Seuraavaksi peräjälkeen puolen metrin vedestä ensin mulle 52/1350 Klinkhämerillä (ennätys) ja Miikalle 53/1450 Vibraxilla (ennätys). Ja homma jatkui: koko joki oli ihan täynnä valtavia kaloja ja jatkuvasti pinnassa. Välissä oli kiinni, välissä katkeili siimat ja joskus tuli ylöskin. Savun laskeuduttua rannalla saldona oli viisi yli kiloista ja vaatteet märkinä. Koko päivän pilvet olivat menneet maata myöten ja kastelleet niin pusikot kuin meidätkin. Erikoisuus: Luultavasti sokea noin kiloinen harri, joka antoi tulla metrin päähän. Kaikkien aikojen paras kalastuspäivä.

18.7 Harrijärvi ja Jabmajärvi

Ei paljon lapsille kerrottavaa. Sinnikkään piiskaamisen tuloksena Jabmajärven toiselta puolen tasan 30 senttinen harri. Ei tainnut olla kala oikein olla syönnillä. Toinen porukka oli sentään saanut mato-ongella reilun kokoisen hauen (ei oltu silti kateellisia). Ilma oli hyvä, ehkä liiankin hyvä. Loppuillasta juostiin kilpaa sadepilvien kanssa.

19.7 Poroeno Janttarin niska - Kekkosen kämppä

Kala oli selvällä syönnillä Janttarin niskalla. Kuulapääpupalla sain yhden 1.2 kiloisen taimenen. Lisäksi saimme pari mukavaa harria. Koska vaikutti kuitenkin, että ihan suuret yli kiloiset eivät olleet pippaloissa mukana, niin lähdimme katsomaan virtaa ylöspäin. Matkalla Kekkosen kämpälle nappasin yhden mitallisen taimenen. Kämpällä metsähallituksen kaverit tarkastivat luvat. Paluumatkalla teltalle jouduimme hirvittävän ukkoskuuron alle. Välissä tuli pikkusormen kokoisia rakeitakin. Telttaparkamme ei oikein moisesta tykännyt, vaan kaikki narut olivat irronneet ja vettä suihkusi seinistä lävitse. Siellä sitten istuimme makuupussit sylissä ja ihmettelimme maailman menoa.

20.7 Poroeno

Onneksi tuli lämmin päivä ja saimme kuivatettua vaatteet. Toisaalta lämpö tuntui karkottaneen myös kalat jonnekin. Kalastelimme jonkun kilometrin alaspäin Rabahjärven kohdille. Vaihtelin perhoa, välissä kalastin lipoilla ja välissä vaapuilla, mutta saalis oli yhtä tyhjän kanssa. Palasimme Janttarin niskalle, mutta siellä oli yhtä hiljaista. Pieniä kaloja kyllä pyöri, mutta kaikki isommat olivat kadonneet. Kekkosen kämpän porukkakin oli kalassa toisella puolen, mutta saalis ei näyttänyt olevan juurikaan parempi.

21.7 Poroeno - Saarijärvi

Sen päivän ohjelmassa oli kävelyä 26 kilometriä. Haltin valtatien yhdytettyämme törmäsimme tauolla porukkaan, joka oli ollut viikon Jogasjärven kämpällä. Kalaa oli kuulemma ollut kiinni viikon aikana noin 300 kappaletta ja paras syönti oli ollut pääsääntöisesti öisin. Perillä kävin kiertämässä Saarijärven, mutta en saanut tuikkimisesta huolimatta mitään. Miikalla sentään yksi kala seuraili. Lopussa sumu oli niin kova, että hyvä että pääsin takaisin perille.

22.7 Kotiin

12 kilometriä kävelyä Kilpikselle, sieltä bussiin ja illalla saunaan.

9.-10.8 Ivalojoki

Edellisestä reissusta ehti tässä välin kulua kohtuullisen paljon aikaa. Tämäkin reissu suunniteltiin varsin nopealla aikataululla, sillä paljastui, että isä lähtee muurausreissulle Saariselälle, jolloin meille tuli tilaisuus käväistä katsomassa tuttuja paikkoja Ivalonjoella.

Paikat olivat ennallaan ja edellisellä reissulla katsomamme leiripaikka juuri niin mukava, kuin miltä se näyttikin. Kalaa vain ei juurikaan näkynyt. Pieniä tuli sentään jonkun verran, mutta mitallisia vain muutama isompien puuttuessa kokonaan. Ihan mukavahan täällä oli käydä, mutta kalantulo oli kyllä pikku pettymys.

20.-22.8 Lemmenjoen maastoissa

Toinen lyhyt reissu vanhoihin tuttuihin maastoihin. Reissulle lähtö venyi jälleen kerran myöhäiseksi ja jouduimmekin kävelemään neljän kilometrin hujakan kilpaa pimeää vastaan. Siispä ensimmäisenä iltana kalastus jäi tekemättömien töiden joukkoon. Seuraavana päivänä kävelimme suoraan reilut viitisen kilometriä ylöspäin parin vuoden takaiselle pilkkipaikalle. Kalaa pyöri suvannolla, kuten tavallisestikin, mutta ei juuri isompia kaloja. Pari mitallista saimme kummiskin tai tarkemmin sanottuna Miikka sai.

Alaspäin mentäessä Miikka sai pääasiassa mitalliset ja minä pienemmät, mutta joskus näin. Yleisesti ottaen mitallisia tuli heikosti. Lähinnä yrittäjät olivat taimenen penikoita, joita tuntui riittävän vähän siellä sun täällä. Mitä pitemmälle päivä eteni, sitä huonommin kala iski onkeen, niin että viimeisiltä hyviltä koskilta ei tullut kerta kaikkiaan mitään.

Toisena päivänä kävimme alavirrassa päin, mutta päivä meni lähinnä lösöilyksi. Ilma oli lämmin ja kalaa ei kuulunut. Siinä sitten välissä uitimme perhoja ja välissä päivittelimme ainaista huonoa kalantuloa.

Teimmekin pikaisen vaihdoksen suunnitelmiin. Emme olleet toista iltaa samassa paikassa, vaan pakkasimme tavarat ja kävelimme autolle. Ajatuksena oli vielä illan päälle käydä kokeilemassa tienvarren vierestä yhtä vanhaa tuttua kalaisaa pikkupuroa.

Kaloja ei aluksi juurikaan näkynyt, mutta isompien suvantojen tullessa kalaa alkoi löytymään. Ensin Miikka jäi kyttäämään paria kalaa ja heti perään minä sain vanhasta tutusta mutkasta neljä mitallista perä perää. Sen jälkeen homma meni melko yksipuoleisilla nuoteilla. Minä sain kalat ja Miikka ruikutti vieressä. Lopputulos taisi olla 12-2. Eilisen nöyryytys oli kuitattu.

Vaskojoen latvoja

31.8 - 5.9 Vaskojoen latvoja + erinäinen määrä muitakin vesiä

31.8 15 km kävelyä

Tunturin ylitys. Paremman polttopuun puuttuessa polttelimme vanhoja lappalaisten kotapuita. Ei kalastusta.

1.9 Vaskolompolo

Reilu kympin kävely pilvipoutaisessa Vaskolompolon autiotupaa ihmettelemään. 10 minuutin kalastuksen jälkeen 54.5/1300 harri. Ei mitenkään huono reissun aloitus. Kuivan kauden jälkeen tuntui erityisen hyvältä. Ylä-Vaskojoki ei paljon vakuuttanut, mutta pari kalaa sentään saatiin.

2.9 Vaskolompolo

Heti aamulla mökkirannasta 54/1250 harri. Täytyy sanoa, että järvessä on mahdottoman isoja harreja. Vielä yksi iso pääsi irti, mutta toisaalta näiden kahden lisäksi pienempiä kaloja ei tullut. Vaihdoimme leiriä hieman alaspäin paikkaan, missä useampi joki oli yhtynyt Vaskojokeen ja siitä oli näin tullut isompi.

Myös kalaa oli huomattavasti enemmän. Alkuillasta kala oli hyvällä syönnillä ja reilun kymmenen kalan kruununa oli Miikan saama 49/1050. Loppuillasta alkoi satamaan ja kalan syönti lopahti täysin. Välissä joki kulki sen verran kanjonissa, että joen vieressä oli hankala liikkua. Mutta hyvän päivän jälkeen on hyvä mennä nukkumaan.

3.9 Järvellä

Siirtymä aamulla ja illalla vaihteeksi järvikalastusta. Päivä alkoi hyvin. 10 metrin välein 51/1050 ja 52/1275 ja vielä loppuillasta 52/1225 harrit. Miikka katseli kateellisena vieressä. Täälläpäin vedet tuntuvat olevan varsin kalaisia.

4.9 Paikanvaihto

Taas siirtymä uuteen paikkaan ja nyt teimme tutkimusta puron faunasta. Vähän oli kehnoa, mutta sentään jotain. Miikka sai 37 harrin ja mulla oli terävä tärppi. Paikat olivat kyllä ihan hyvän näköisiä.

5.9-7.9

Epämääräistä haahuilua sinne sun tänne. Välissä tuli kalaa, mutta tavallisesti ei. Ilmat olivat kunnon syksyiset. Yöt ja päivätkin olivat viileitä. Välissä tuuli navakasti eikä missään vaiheessa tunnelmat olleet kovin hikiset. Välissä sentään onnistuin saamaan yllättäen yli kiloisen harrin.

Loppuaika meni Angeliin tarpoessa. Kuten tavallista, isää sai odotella. Aika meni kuitenkin mukavasti lättyjä paistellessa ja puolukkasurvosta tehdessä. Syysreissut ovat mulla viime vuosina olleet varsin onnistuneita isojen kalojen suhteen, eikä tämäkään vuosi siis tehnyt poikkeusta. Hyvä päätös kalastusvuodelle.