Kalavuosi 2006

Vuosi 2006 oli kokonaisuudessaan hyvä vuosi. Paljon isoja kaloja, hyviä kokemuksia ja vaikka mitä.

30.4.-5.5 Käsivarsi

Kalavuosi (normaaleja etelän pilkkireissuja ei lasketa) alkoi suurin odotuksin loistavalle harrijoelle yhdessä Iikan kanssa. Kesä oli jälleen kerran enemmän ja vähemmän etuajassa ja meillä meinasi loppua lumet sekä jäät täysin kesken. Sen verran kuitenkin riitti materiaa suksen alla, että saimme pilkittyä loppuun asti ja poiskin päästiin vaikka sitten osin kuivaa maata hiihtelemällä.

Kalantulo oli kokonaisuudessaan erittäin heikkoa. Kun tietää joen valtaisan kalakannan, tietää joen kesähotspotpaikat metrien tarkkuudella ja kalastaa pitkää päivää, niin luulisi tärppäävän. Ei se kuitenkaan aina ole niin helppoa. Hyvän päivän tunnisti siitä, että oli yksi kala kiinni. Erittäin hyvänä tuli jotain ylös ja loistavana useampi. Heikko päivä oli yksi tärppi ja sitäkin huonompia koettiin. Huonoa syöntiä oli vaikea uskoa, mutta kaipa valtavan lämpöaallon tuoma sulamisvesi himmensi syönnin.

Loppujen lopuksi mun saama 1280 gramman harri ja Iikan 1530 gramman harri kuitenkin osoittivat, että ihan turhalla paikalla ei kuitenkaan olla liikenteessä. Ja vähintään samaa kokoluokkaa olevia kaloja oli kiinni. Sen verran dramatiikkaa oli näiden lisäksi, että Iikka tipahti jäiden läpi ja iso kala sekä puukko menivät menojaan. Henki kuitenkin säilyi, mitä voi pitää positiivisena asiana.

4.7-7.7 Taavaeno

Vaimo tuli matkaan ja lupasin, että tällä kertaa ei sitten puskia vaan aukeeta. Taavaeno oli sopiva vaihtoehto tähän hätään. Kävelyä kohtuullisesti, maisemat hyvät ja kalaa sen verran, että saa paistettavaksi. Aloitus meni myöhään ja niinpä nukuimmekin ekan yön ihan auton vieressä. Toisena päivänä pääsimme sentään perille. Kalantulo oli heikompaa kuin edellisenä vuonna, mutta jotain tuli ylöskin. Lippa oli tehokkaampi ase tällä kertaa vähän yllättäinkin. En vaan tainnut löytää oikeaa perhoa. Laura onnistui jallittamaan ekan pinturiharrin, mikä ei ollut mikään itsestäänselvyys, kun pintomiset olivat tosi vähässä. Koko oli oikein nätit 42 senttiä.

Tein vielä pitkän epätoivoisen kävelyn isojen harrien perässä. Ilma viileni ja kello oli yli puolen yön. Oli vähän utua, jyrkkä penkka, ja hiljaa virtaava suvanto. Siinä sitten istuskelin penkalla kyttäillen, missä kalat pintoo. Hallitsin useamman sadan metrin kaistaa ja kävin pariin kertaan heittelemässä, kun kalat antoivat aihetta. Kolme kertaa sain aina eri kalan nousemaan ja kolme kertaa vetäisin ohitse. Tosin kaksi kertaa kolisi leuoille. Söi miestä, kun ainakin kaksi näistä oli isoja. Syönti oli heikkoa ja satunnaiset tuulijaksot häiritsivät.

Viimeisenä aamuna kalastelin jälleen kerran leirirantaa ja vetäisin yllärikalan pinturilla. 48 senttiä ja vain 890 grammaa. Paremmalla joella standardikala, mutta lämmittihän tuo nytkin.

13.7-23.7 Käsivarsi

Käsivarsiprojekti jatkui tällä kertaa uudella joella. Tällä kertaa olimme Miikan kanssa kahdestaan liikenteessä ja tutkimusmetodilla joka sentti kalastetaan. Kun lopputulemaa laskettiin, niin 400 metrin pätkä jäi käymättä. Ihan sen takia, kun sitä surkeeta puskasuvantoa ei varta vasten jaksettu kävellä, kun oli 99% tiedossa, että ei siinä mitään kunnon paikkaa ole.

Tämä reissu oli kalantuloltaan yksi parhaita. Tai tarkemmin sanoen ison kalan osalta. Peruskalaa ei tullut mitenkään valtavia määriä, mutta iso kala oli kohdillaan. Joka päivä tuli vähintään yksi kiloinen ja parempina päivinä useampi. Yhteensä käsissä kävi 19 kiloharria, joista suurin oli 57 senttiä pitkä, mutta painoi vain keveät 1380 grammaa. Ei siis peruslihavia käsivarsiharreja. Tämän lisäksi bonarina tuli ihan hyvin taimenta ja suurin oli 1.5 kiloinen vauhdikas tapaus.

Parhaimmillaan homma meni niin, että tulimme yhtenä iltana myöhään leiriin ja pistimme teltan kuntoon ja kokkailimme sapuskat. Syönnin jälkeen iski armoton paskahätä, mutta kalamiehenä otin virvelin mukaan ja suuntasin lähelle jokea. (Kala)paikoista ei ollut mitään käsitystä, kun ei aiemmin oltu käyty. Sain hädän hoidettua ja puhdistusoperaation jäljiltä menin pomppimaan lenkkareilla rantakivikossa. Katselin vain, että onpahan niin kiloharrinivan näköinen paikka kuin vain voi olla. Pari heittoa ja sellainen 1.2 kilon kala oli jo punnituksessa. Huikkasin Miikalle ja fiilistelin rantakivellä istuen, kun se kohta väsytteli samanlaista. Ei paha joki ollenkaan.

Merkille pantavaa reissussa oli, että koko ajan oli kylmä. Pahimmillaan öisin käytiin lähellä nollaa ja päivisinkin oli usein viitisen astetta ja osin vinkeä tuuli. Kalantulo oli kuitenkin koko ajan asiallista, vaikka pintominen oli melkoisen vähissä.

31.7-3.8 Saankijoki

Tämä reissu kyhättiin osin kokoon, kun serkkutyttö tuli vierailulle Ruotsista. Oli jo sen verran kyllästynyt hillanpoimintaan, että lähti mielellään mukaan. Lisäksi tuli mukaan suorilta Miikka ja houkuttelulla Tomikin. Jottei Ruotsin serkku olisi tuntenut oloaan niin yksinäiseksi, niin menimme sitten Ruotsin puolelle. Olimme muutama talvi sitten käyneet paikalla talvella, joten nyt tuli tutustuttua paikkaan kesäkeleillä.

Kävely ei ollut pitkä. Leiripaikka oli ok, mutta ollaanhan me kauniimmissakin paikoissa telttaamme seisottaneet. Ihan rantaan ei tällä kertaa päästy, vaan suot vartioivat jokea mustasukkaisesti.

Aloitus oli suorastaan loistava, kunhan parit ahvenet oli ensin kiskottu lämmittelynä ylös, sillä vähän kaikkien yllätykseksi 1050 grammaa harrinruhoa makasi kenturalla ennenkuin ehdittiin kunnolla kalastamaan. Tämän jälkeen kaikki olikin enemmän ja vähemmän alamäkeä. Seuraavana päivänä kävimme pitkän lenkin ylävirrassa ja kävelimme muun muassa yhden tiukan suon ylitse. Meidän serkkutyttö ei ollut millänsäkään, kun raavaammat miehet olivat uupua elon tiellä lämmön, suon, pusikoiden ja sääskien yhteisvaikutuksesta. Seuraavana päivänä vielä kävimme ennen moraalin sortumista matkalla alavirrassa. Harria tuli jonkin verran ja pari ihan kohtuullista, mutta enemmän homma meni ahventen ja haukien pyytämiseksi, mikä ei kokonaisuudessaan jaksanut kantaa moraalia loppuun asti.

Tullessa kävimme vielä pari tuntia heittelemässä Könkämäenolla, jossa matala vesi ja kova lämpö olivat pistäneet veden tosi alhaalle ja kala ei syönyt sitten laisinkaan. Ihan muutama pikku harri saatiin, mutta kokonaisuus oli vallan onnetonta. Kaikkiseltaan Saankijoki oli vähän luotaantyöntävä fiilikseltään, joten epäilenpä, että tuonne tarvii palata, kun paljon paremmillekin ei oikein riitä aikaa palattavaksi.

Yhteenveto

Kesä alkoi jo keväällä hyvin jatkuen erinomaisesti ja vaikka päätös olikin vähän heikko, niin kokonaismielikuva jäi oikein positiiviseksi. Syksyreissu jäi tekemättä, mutta kaikkeen ei ehdi. Tutkimusmatkailumielessä osa oli tuttua, mutta eri vuorokaudenaikaan, mikä tekee homman vallan erilaiseksi ja tuo oman mielenkiintonsa. Edellisenä vuonna kiloharrit jäivät jokeen, mutta tänä vuonna oma henkilökohtainen laskuri meni toiselle kymmenelle, mikä taitaa olla parhaita vuosiani koskaan.