Kalavuosi 2007

Kalavuotta 2007 ja nimenomaan sen kesävaihetta haittasi, että uuden perheenjäsenen laskettu aika sattui elokuun alkuun. Se nyt lähinnä tarkoitti, että kesäreissut piti suunnata alkukesään. Norjan kalavedet aukenivat tänä vuonna ja sen myötä kesän reissut suuntautuivat rajan pohjoispuolelle.

6.4.-8.4 Norja Vuoddasjaure

Menimme testaamaan järvipyyntiä Eskon ja Miikan kanssa Norjan puolelle. Kohdekalana oli lähinnä harri, mutta ahveniakin osasimme odottaa. Persoonallisesti yövyttiin tällä kertaa kodassa, kun Eskolla oli enemmän kokemusta noiden kanssa puljaamisesta. Reissu itsessään oli ihan kiva, mutta kalantulo oli aika normaalia meidän kevättalven reissuksi. Eli lyhyesti sanoen heikkoa. Ei voi uskoa, kuinka vaikea se harri on saada varsinkin järvivedestä vaikka tiedossa on, että niitä majailee kovasti jään alla. Sentään jokunen löydettiin jokivedestä, mutta aika heikkoa oli. Ahvenet olivat sentään syönnillä, mutta siinäkin lajissa jäätiin koossa aika heikolle. Ei olla viisastenkiveä löydetty näihin touhuihin, mutta yritys jatkuu.

28.6-1.7 Ruija - Jiesjärven ylänkö

Katsastelin karttaa ja koitin etsiä mahdollisimman lupaavia järvivesiä. Tavoitteena oli pyytää isoa harria ja löytää niitä määrissä. Siispä suuntasin Jiesjärven ylänköalueelle, mutta ei kuitenkaan pääjärvelle. Näin kesän alussa tungosta ei ollut enkä oikeastaan nähnyt ketään ihmisiä niilllä main. Järvissä oli kyllä harria, mutta mitään sumppuja ei löytynyt, vaan tärppitiheys oli kokonaisuudessaan hiljaista. Kaloissa kuitenkin pysyttiin. Eksyin sitten loppujen lopuksi jokivesille ja sieltä kaloja löytyi enemmän kuin määrissä. Yllättäen taimentakin löytyi ihan hyvin, mutta koossa ei päästy sentään kiloluokkaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita kuitenkin riitti. Jokipyynti jätti hyvät fiilikset, mutta eipä tuonne taida tulla ihan äkkiseltään palattua, vaikka kilon raja harrissa meni juuri ja juuri rikki. Reissulle tuli ikävä jälkimaku, kun paikalliset olivat puhkoneet yhden renkaan ja repineet kattolistan autosta helkuttiin.

5.7-14.7 Karasjoki

Erityisesti Sulo Tiaisen juttujen jäljiltä Karasjoki on kohtuullisen legendaarisessa maineessa ja ollut myös pitkään kiellettyä aluetta suomalaisilta. Kun se viimein aukesi, niin päätimmepä lähteä sinne ollaksemme varmasti paikalla ennenkuin suomalaislegioonat ehtisivät paikalle. Sen verran reissulla tajunta laajeni, että ei tuonne kauramoottorilla kovin paljon suomalaisia eksy ja koneellisestikaan ei pääse ihan viereen. Matkaa on nimittäin ihan älyttömästi. Laskin, että miellä tuli Suomen puolelta matkaa paikoille yli 45 km. Taimenta lähdettiin siis pyytämään, mutta löysimme lähinnä ahvenia, joita oli vähän joka paikassa. Koossa ei päästy kuin 600 grammaan, mutta tyyppikala oli sellainen 200-300 grammainen ja joskus vähän pienempikin. Harriahan tuolla alueella ei ole laisinkaan. Taimenia saimme seitsemän päivän tehollisella kalastuksella yhdeksän kappaletta, joista niistäkin suurin osa oli alamittaisia. Mainittavista taimenista oli mun saama 2120g ja Miikan 1500g kala. Täytyy myöntää, että onhan se tosi upeaa aluetta, mutta kalastaminen vaatii oman mielentilansa. Näin tärppiholistille harrinpyytäjälle homma oli välissä vähän outoa.

Yhteenveto

Vuosi oli hieman erilainen, kun tutustuin Norjan maisemiin ja toisaalta pääreissu suuntautui harrittomille vesille. Kyllähän sitä olisi vielä jonkin viikon kalastellut. Näin homma tuntui jäävän vähän vajaaksi. Tunnelmaltaan kaikki reissut olivat ihan mukavia ja pyyntivedet nautittavia. Kilon raja harrissa meni kerran rikki ja niukasti. Tulevana vuonna pitänee keskittyä taas enemmän tuohon puoleen.