Kalavuosi 2008

Kalavuosi 2008 jäi himpun verran vaisuksi. Alle 1-vuotias kakara kotosalla hidastaa väistämättä. Tavoite on kuitenkin ollut, että joka vuosi käydään pohjoisessa temmeltämässä eikä tämä vuosi ollut poikkeus. Vuosi kokonaisuudessaan oli aika sateinen ja varsinkin Käsivarressa sopivaan kalakeliin satuttaminen kysyi tarkkaa ajoitusta ja/tai hyvää tuuria. Suurin osa kesästä menikin siellä tulvan vallitessa. Meitä ei korkeat vedet haitanneet kun kalastelimme pääreissun järvillä ja taimenreissulla olikin jo vedet ihan passelit.

30.4.-2.5.2008 Ruijan ahvenpilkkireissu

Pilkkiseurakaveri teki tarjouksen, josta oli vaikea kieltäytyä. Vaimon vakuuttaminen reissun tarpeellisuudesta olikin jo sitten askeleen vaikeampaa. Reissu kuitenkin saatiin sovittua. Loppujen lopuksi suurimmaksi ongelmaksi tuli kelit, jotka pahimmoilleen lämpenivät aivan mahdottomaksi. Päivällä oli parhaimmillaan lähelle 20 astetta lämmintä joka takasi sen, että kukaan täysjärkinen kelkkamies ei lähtenyt meitä kyytitsemään yhtään minnekään. Eka varapaikka sakkasi, kun kuulimme, että se toinen paikasta tietävä porukka oli mennyt sinne paria päivää aikaisemmin. Siispä kolmatta paikkaa säveltämään, johon pitikin jo sitten mennä vähän heppoisemmilla nuoteilla. Ahventa tuli kuitenkin jopa odotettua paremmin joskin koossa ei päästy ihan toivottuun. 800 gramman ahvenia löytyi kuitenkin yhdestä lammesta, joka antoi jo lupauksia. Mun kannalta pahaksi onneksi sairastuin kuitenkin aika ankaraan vatsatautiin, joka vei miehestä ihan mehut pois. Kun jo menomatkalla vauhti oli huonoimmillaan 500 metriä tunnissa todella pahasti upottavan lumikerroksen takia paluumatka hieman pelotti. Poikien raivatessa uran pääsin kuitenkin suhteellisen kivuttomasti tien varteen vaikka matka tuntuikin pitkältä ja harrastin hiihtoruljanssin aikana kenturalla makoilua.

12.7.-16.7.2008 Ruotsin ylänkö

Kesän pääreissu tehtiin ehkä vähän yllättäenkin Ruotsin tunturijärville, jossa olin käynyt jo aikojen saatossa kolmisen reissua aikaisemmin (yksi talvella, muut kaksi kesällä). Syynä tähän oli, että Miikka ei ollut vielä päässyt näkemään noita vesiä, itse olin kiinnostunut kokeilemaan jälleen kerran järviperhostusta Halosen Mikon kirjan (Perhokalastajan Harjus) innoittamana ja sopivasti saatiin Harrikin mukaan. Lähdimme siis kolmestaan ja suurin ongelma tuli pyörien kuljetuksen kanssa. Loppujen lopuksi saimme peräkärryn lainaan, niin että pyörät liikahtivat oikeaan osoitteeseen. Pyörällä pääsee noin 20 km taipaleen nätisti muutamassa tunnissa, mikä melkoisesti helpottaa kokonaisurakkaa. Itse reissu meni pääosin aika viileissä säissä ja kalansyönti oli pääsääntöisesti hyvin nihkeää. Tyypillinen päivän rautukeikka meni normitapaan eli mitään ei saatu eikä pahemmin nähtykään. Tai saatiinhan me siltä yhdeltä lammelta pari minirautua. Tosin paljastui myöhemmin, että kohdejärvellä oli ollut just meitä ennen viikon yksi porukka. Harripuolikin oli aika nihkeää eikä lukumääriä eikä kokoa löytynyt siinä määrin, kuin oli toiveissa ja osin oletuksissa. Toki kalaa saatiin ja melkein kilokin rikki. Ruotsalaisporukka oli vähän paremmin onnistunut, vaikkei heilläkään mitään suursaaliita. Vähän alempana joella törmäsimme vielä puolijoukkueteltassa asusteleviin suomalaisiin, jotka olivat tulleet vasta alueelle ja nauttivat leirin suojasta sillä hetkellä valliinneessa paskassa säässä. Ei heikään sen kummempaa olleet saaneet. No mukava reissu, vaikka olikin kylmää, sateista ja kalantulo vähän nihkeää. Onhan siellä hienoja maisemia.

18.7.-20.7.2008 Taimenta Ivalonjoella

Lopuksi vielä viimeinen reissu taimenten parissa Ivalonjoella. Eli kaverit olivat kaivaneet täsmähotspotin läheltä pohjoisen tukikohtaa, jonne lähdimme taimenta koittamaan. Vajaa pari vuorokautta temmellettiin. Minä sain enkkakalan eli 2.5kg ja perholla vajaan kiloisen. Serkku sai vielä vajaan kiloisen ja tämän lisäksi oli muutama merkki kalojen olemassaolosta. Kaveri teki erinäisissä kombinaatioissa reissuja paikalle ja saivat ihan hyvinkin kalaa, kun nousuparvet sattuivat kohdalleen. Koko pakkaa pysähtymään kolmeen kiloon paitsi, että jotain satunnaisia viidenkin kilon kaloja saadaan.

Yhteenveto

Vuodesta jäi vähän vaisut fiilikset, kun ei tullut tehtyä yhtään kunnon reissua. Melkeinpä se pitää seitsemän päivää kairassa kulkea, että saa kunnon fiilikset. Sinällään tehdyissä reissuissa ei ollut vikaa, vaan seura ja kokonaisuus olivat erittäin miellyttäviä. Tosin talvireissun sairastaminen ei ollut hirveen kivaa ja täytyy toivoa, että jatkossa pysyisin terveenä reissun päällä. Toinen merkittävä asia oli, että kunnon jokiharrireissua ei tehty ollenkaan ja syksyllä lausuimmekin, että taimenten pyytäminen saa jäädä vähän vähemmäksi ja seuraavana vuonna keskitymme isomman harrin pyytämisen joista.