Kalavuosi 2010

Oli jo etukäteen tiedossa, että kalastuksellisesti kesä tulisi jäämään hieman torsoksi. Toisaalta alkukesän kumivenereissulla muut arvot tulisivat olemaan sen verran korkeat, että se korvaisi muita puutteita enemmän ja vähemmän hyvin. Toisaalta jos kevään pilkkireissu oli taas aikalailla pilkkimisen juhlaa ja ahvenenkuritusta parhaimmillaan.

Ruijan pilkkireissu 1.4-5.4

Ahvenia on pilkitty aika pitkälti samalla kokoonpanolla nyt jo kolmatta vuotta. Tällä kertaa mukaan liittyi viidenneksi Julli. Paikkaa ei edellisestä vuodesta vaihdettu, vaan tarkoitus oli etsiä niitä kiloisia tällä kertaa tarkemmalla seulalla. Ja toisaalta käydä tsekkailemassa myös muita lähivesiä.

Ahvenet eivät pääosin ehkä olleet ihan niin kovalla syönnillä kuin edellisellä kertaa, mutta toisaalta kun kaloja löytyi, niin aika murhaavalla tahdilla niitä vedettiin ylös. Kilon ahveniakin tuli tällä kertaa jopa määrissä. Ei nyt kymmentä sentään, mutta reilut viisi kappaletta. Muutenkin keskikoko oli melkoisen hulppeaa. Kalat olivat vieläpä erittäin matalassa monin paikoin eli vettä ei jään alla ollut useammassa ottipaikkaa juuri 20 senttä enempää.

Könkämäenon kumivenereissu 5.7-9.7

Tämän reissun pääasiallinen anti oli kumiveneellä laskeminen ja sitä se olikin oikeastaan enemmän kuin ensialkuun kaavailin. Toki tähtäsin yöpymiset siten, että kalastamaankin päästiin kunnon paikoille. Mutta kalansyönti sattui juuri tuohon aikaa tosi heikoksi ja kappalemäärillä ei missään nimessä päästy juhlimaan. Kokoakaan ei saatu vaan noin 40cm kala jäi suurimmaksi. Mutta reissu oli erinomainen ja suunnitelmat tulevien vuosien kumivenereissuille jäivät elämään.

Perhereissu Ruijaan 19.7-22.7

Perheen kanssa lähdimme rentoutumislomalle Ruijan seuduille. Lähtökohta oli tarjota vähän eräreissufiilistä poitsulle myös tänä vuonna, mutta varsinaiseen vaellusreissuun ei ollut mahdollisuuksia, kun uutta lasta oli jo tulossa. Äiti ja sen mies ovat aika hyvin kartoittaneet tiekohteita ja niillä nuoteilla suunnistimmekin. Itse asiassa aioimme käydä parissa kohteessa, mutta loppujen lopuksi majailimme vain yhdessä. Oli oikeastaan aika kivaa. Välissä kumiveneellä harreja pyytämässä ja välissä taas rannassa jotain muuta. Kalastuksellisesti tämä oli kova reissu, sillä saimme leirijärvestä yhdeksän harria, jotka kaikki yli kiloisia. Suurin oli 1330g/52cm. Laurakin sai kilon rajan rikki kahdella kalalla.

Reissu Lapin maisemiin 25.7-29.7

Miikka tuli Euroopan kiertueeltaan sopivasti heinäkuun loppuun ja olimme sopineet lyhyemmästä rypistyksestä. Paikkaa arvoimme ihan loppuun asti eli oikeastaan viimeiseen iltaan. Loppujen lopuksi päädyimme vanhaan tuttuun lähikohteeseen, josta oli vielä yksi kulma tsekkaamatta. Vedet olivat alkujaan korkealla, mutta onneksi laskivat sopivasti reissun edetessä. Kalansyönti oli pääosin aika nihkeää varsinkin alkureissusta, mutta kokoa kyllä riitti. Yli kiloisia tuli neljä ja parilla kalalla pääsimme vielä lähelle. Suurimpana mun 1260/54 kala. Isompaa taimenta emme saaneet, vaikka pienempää oli haitaksi asti. Mutta ihan kiva reissu ja bonuksena ketään emme nähneet viiden päivän aikana.

Yhteenveto

Loppujen lopuksi kesästä jäi kalastuksellisessa mielessä hyvä fiilis. Tai en tiedä kuinka paljon fiiliksestä tulee loppujen lopuksi retkeilyllisestä puolesta. Enemmänhän tässä on kyse siitä, että pääsee hengittämään pohjoisen kevyempää ilmaa ja tuntemaan erämaan painon ympärillään. Esimerkiksi perheen autoilureissu tuntui yllättävän erähenkiseltä, vaikka autot ajelivat ohitse vierestä. Tai Könkämäenon reissulla virittäytyi erinomaisesti eräfiiliksiin, vaikka tie kulkee aivan vieressä. Ehkä se on vaan enemmän oikeaan mielentilaan pääseminen, joka on tärkeää. Ja tietysti hyvä reissuseura on seikka, jota ei myöskään voi aliarvioida.

Kesästä sen verran, että kun samaan aikaan etelässä kärsittiin ennätyshelteistä, niin pohjoisessa lämpötilat olivat hyvin normaalit ja helteisiin ei juurikaan ylletty. Esimerkiksi Ruijan reissulla päivälämpötilat olivat alimmillaan kahdeksaa astetta. Vettäkin tuli koko kesän hyvin ja jokivedet olivat koko ajan ylhäällä ja monta kertaa ihan tulvakorkeuksissa. Ehkä osittain tästäkin johtuen emme päässeet koko aikana kunnon perusharrisyöntiin ja sellaiset kunnon vetoharjoitukset jäi tekemättä. Sitävastoin isoja tuli kyllä muihin määriin nähden hyvin.