Kalakesä 1998

Välissä on aikaa ottaa aurinkoa...kunhan se vaan näkys..

Kesä -98 alkoi pohjoisessa normaalina, mutta ehkä hiukan lämpöisempänä kuin tavallisesti. Tulvat olivat jo hyvässä laskussa kunnes kesäkuun ensimmäisellä viikolla alkoivat pitkät sateet, jotka kestivät reilun viikon. Kevään takia maan puskurointikyky oli nollassa, joten joet olivat jälleen hirveässä tulvassa. Siispä kalastuskauden aloittaminen kunnolla jäi tavallista myöhemmäksi. Paitsi mitä nyt Miikka ja Harri kävivät jo joella kalassa jo toukokuun 16 päivä. Rantaan päästäkseen oli pitänyt kuulemma kahlata rintuuksia myöten. Kalantulo oli arvattavissa: ainoa mitä he pääsivät väsyttämään olivat jäälautat. Seuraavassa kerron hieman meidän kesän pitemmistä reissuista.

Vuolle Samuelin koski Kietsimäjoella

Ensimmäisen reissun teimme 25.6-29.6 Kietsimäjoelle; tällöin vedenpinta oli vielä normaalia korkeammalla. Reissussa olivat mukana mie, Miikka ja Niina. Kalansaalis oli heikkoa odotuksiin ja paikkoihin nähden. Koko reissulla ei saatu varmaan kuin alle viitisentoista mitallista. Haukia tuli kyllä hyvin yrittämättäkin. Suurimmat kalat olivat minun kaksi 42 senttistä harriani ja Niinan 4,1 kiloinen hauki. Tällä reissulla aurinko paistoi koko reissun ajan lähes pilvettömältä taivaalta. Syönti parani loppua kohden veden myös vielä laskiessa. Uskoisin, että kalat eivät olleet vielä laskeutuneet täysin koskiin, koska vesi oli vielä suhteellisen viileää.

Auringonlasku Näätämöllä

Toisen reissun teimme 5.7-10.7 Näätämölle ja Paaskijuuhalle. Tästähän löytyy erillinen juttu sivuiltani. Mukana olivat mie, Miikka, Harri ja Keijo. Kalansaalis oli tälläkin reissulla tosi heikko siihen nähden, että kalavedet ovat varmasti priimaluokkaa. Suurin kala oli Miikan saama 43 senttinen. Itse sain pari 40 senttistä. Ilmat olivat koko reissun ajan erinomaiset; välissä tuntui että vähän liiankin lämpimät.(kalamiehelle joskus on liian kylmää, joskus liian lämmintä, joskus sataa liikaa...) Sodankylässä oli satanut lähes jokaisena päivänä vähäsen, mutta pohjoiseen asti ne sateet eivät yltäneet.

Hiljaisuuden joki

Kolmas reissu suuntautui hiljaisuuden joelle 17.7-21.7. Reissussa mukana olivat mie, Miikka ja isämme Pekka. Tämä reissu oli ehdottomasti kesän paras reissu etenkin tunnelmaltaan. Ehkäpä tämä johtuu suurelta osin joesta, joka on lumoava. Kalaa saimme tosi hyvin; harri ja tammukka olivat ehkäpä kesän parhaalla syönnillään. Kalastussivuni kuva 'Pienen joen valtias' otettiin täällä - kesän omalla tavallaan upein kala. Muuten kalojen koko jäi alle 40 sentin. Ilmat olivat parina ensimmäisenä paivänä erinomaiset, mutta viimeisinä päivinä vettä tuli enemmän ja vähemmän.

Ivalonjoelta

Neljäs reissu oli kanoottiretki Ivalojoelle 28.7-31.7. Tämän reissun teimme Niinan kanssa kahdestaan. Reissun alkuvaiheissa syönti oli erittäin hyvä. Sain yhden kiloisen taimenen ja karkuutin toisen; lisäksi harreja tuli paikoin erinomaisesti. Isot olivat kuitenkin karussa - 40 sentin raja harreissa ei edelleenkään rikkoutunut. Eräs toinen kalastaja sai arviolta 3,5 kiloisen taimenen. Loppupuolella reissua kalantulo heikkeni. Ilmat olivat muuten hyvät paitsi että keskellä reissua reissua oli noin 12 tunnin sadekuuro. Kun samaan aikaan kaadoimme kanootin, olo oli märkä.

Viidennen reissun paras paikka

Viides reissu tehtiin minun, Miikan ja Niinan kesken 20.8-23.8 Enontekiön maisemiin. Vedet olivat tässä vaiheessa jo melko matalalla ja kosket täynnä levää. Reissun alussa kalaa ei meinannut löytyä ei sitten millään, mutta kunhan löysimme paikat niin johan alkoi nappaamaan. Ihan lyhyessä ajassa saimme useamman kymmenen harria. Isomukset olivat edelleen hukassa - ei yli 40 senttisiä. Vettä tuli taivaalta säännöllisesti aina iltapäivisin. Sateeseen kyllästyneenä lyhensimmme reissua päivällä loppupuolelta.

Vaskojoen kivistä koskea

Kesän viimeisen, kuudennen reissun, teimme Vaskojoelle 29.8-2.9. Matkassa oli jälleen kanootti ja kyydissä mie ja Niina. Ensimmäiset päivät menivät heikkoa syöntiä päivitellessä. Seuraavina päivinä syönti ei hirveästi parantunut, mutta kalojen koko olikin jo sitten mukava. Ensimmäiseksi Niina kepitti maalle 49 senttisen erään kosken niskalta, ja heti perään 45:n. Itse sain (vain!) 42:n. Seuraavina päivinä Niina jatkoi voittokulkuaan ja väsytti useamman 45 senttisen minun lähinnä ihastellessa ja pysyessä alle 40 senttisissä. Viimeisenä aamuna sainkin sitten Nalle Puhilla kesän suurimman - 50 senttisen. Siihen oli hyvä lopettaa kalastus, joten kala jäi kesän viimeiseksi. Lukumäärässä emme saaneet kalaa kovinkaan paljon, mutta koko korvasi tämän. Ilmat olivat syksyiset, mutta ihan hyvät; sadepilvet pysyivät loitolla.

Ilmojen puolesta kesä 1998 oli pohjoisimmassa osassa oikeastaan ihan normaali. Etelä-Suomessa kesää leimasivat jatkuvat sateet, mutta Utsjoella taisi olla jopa normaalia kuivempi kesä. Uskoisin, että rajapyykkinä oli Saariselän tunturivyöhyke: Monesti reissuillemme mennessä ilma kirkastui kunhan päästiin Saariselän yli.

Kesää leimasi myös suurien kalojen kadoksissaolo. Kovasta yrittämisestä ja takuulla hyvillä paikoilla kalastamisesta huolimatta saimme tosi isomuksia ainoastaan viimeisellä reissulla. Isojen kalojen löytäminen on tosin aina hieman tuurista kiinni: Pitää sattua oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.

Kalastuskauden aloitus viivästyi kevättulvien takia reilulla viikolla. Oli myös huomattavissa, että koko kesän veden pinta oli ikäänkuin viikon jäljessä ja toisaalta se ei edes laskenut niin alas kuin normaalisti. Tästä johtuen alkukesän syöntihuippu oli myös myöhemmässä. Meillä paras syönti oli kolmannella reissulla 20:n päivän tietämissä, jolloin normaalisti kalansyönti on keskikesän kuopassa. Normaalistihan alkukesän syöntihuippu on siinä heinäkuun 10 päivän tietämillä. Tyypillisesti suuret kalat tulivat kalastuskauden lopussa elo- syyskuun vaihteessa.