Kalakesä 1999

Seuraavassa yhteenveto kesän 1999 kalareissuista:

23-24.6 Ivalonjoki

Juuri ennen juhannusta tekaisimme Miikan kanssa kahdestaan kesän aloitusreissun Ivalojoelle. Juhannuskiireistä ja Miikan sairastumisesta johtuen reissu jäi yhden yön mittaiseksi. Pieni taimenenpenikka olivat reissun tyyppikala. Tuntui, että varsinkin lipalla heitellessä niitä sai olla yhtenään irroittelemassa. Harrit olivat selvästi kookkaampi, mutta niitä tuli harvakseltaan. Juuri ennen reissun lopetusta löysimme hotspotin. Joen yli ylettyvän särkän(josta pystyy kahlaamaan yli matalalla vedellä) alla oli vettä mukavasti kuten myös hyvin syöneitä harreja. Saimme kuusi perä perää ja pari muuta karkuutimme. Suurimmat jäivät jonkun sentin alle neljästäkymmenestä. Seuraavan kesän aloitus suuntautunee myös tähän osoitteeseen.   

29.6 - 3.7.1999 Vaijoki

Minä, Miikka ja Juho teimme kahdella kanootilla reissun Iijärveen laskevaan Vaijokeen(Näätämön latvoja). Ensin nousimme kolme ja puoli vuorokautta ylös ja lopuksi laskettelimme puolitoista alas. Pojat menivät omalla kanootilla ja mie tulin yksin toisella. Alussa ilma oli painostavan lämmin, mutta kuvassakin näkyvä ukkospilvi viilensi hieman tunteita. Joki on mukava kanootin kanssa liikuttaessa, mitä nyt veden vähyys välissä hieman häiritsi. Kalat eivät alkupäivinä paljon häirinneet kalastusta. Pikku tirrikät kertoivat lastentarhojen olleen hyvin miehitetyt, mutta vanhemmat olivat hukassa. Alemman Hatsastamanjärven totesimme olevan täynnä haukia; arvokaloista ei jälkiä. Kolmannen leiripaikan ympärillä olevat kosket antoivat ylivoimaisesti parhaan saaliin, mutta suurimmat jäivät 36 senttiin. Ulkoilukarttaan merkityn autiotuvan varaan ei kannata kovin paljon laskeskella. Paikalla ei ollut kuin kaminan jäänteet ja helvetisti tyhjiä viinapulloja. Takaisin tullessa pojat kaatoivat kanootin ja mulla meni mela poikki.  Joki oli pirun potentiaalisen tuntoinen, mutta kun ei niin ei. Pitänee joskus tulla tarkastamaan paikka uudestaan.

6-8.7 Lemmenjoki

Tälle reissulle tuli porukkaa enemmän ja vähemmän: Minun, Miikan ja Niinan lisäksi tuli pari Niinan sisarusta ja yhden ukko. Näistä kolme viimeistä olivat ensikertalaisia, joten ei viitsitty tehdä liian rankkaa reissua. Menimme veneellä Härkäkoskelle. Kalastelimme täällä hetken, jonka jälkeen suuntasimme ylävirtaan ja ohi Kultahaminan. Joki oli täällä aika pysty ja kalapaikat olivat vähissä. Kalaa tuli kuitenkin tasaisesti ja helmenä Timpan saama nätti 40cm harri(kesän suurin siihen mennessä). Heikko alkukesä oli ruostuttanut Miikan mittaussilmän niin, että epäili kalaa jo lähemmäs kiloiseksi(50 cm). Reissun lopuksi kävimme huiputtamassa Morgam-Viibuksen. Hyvin sieltä näki. Lemmenjoen koskissa ei varmaan itsessään asusta mitään isomuksia, mutta uskon vahvasti, että ympäröiviltä suvannoilta laskeutuu aika ajoin isomuksia syönnökselle. Tyylikäs joki.

14-16.7 Utsjoen maastoissa

Tarkoitus oli lähteä lähinnä tammukoita kurittamaan. Mukaan pakkautui minun lisäksi Miikka ja Niina. Reissumme koki heti alussa kolauksen, kun samalle pienelle purolle sattuivat samaan aikaan isä ja poika kalalle. Isä oli asustellut paikkakunnalla aikaisemmin ja kertoi hyviä (kala)juttuja kyseisestä joesta ja vähän muistakin vesistöissä. Läheisissä järvissä oli kuulemma siihen malliin siikaa, että paikalliset olivat aikoinaan ajaneet sitä traktoritolkulla pois. Sinä iltana emme saaneet kuin pari kalaa eikä isoja. Seuraava päivä meni samoissa merkeissä, mitä nyt saalis oli hiukkasen parempi ja bonuksena tuli vanttera 41 sentin taimen perhovavalla. Vaihdoimme vielä jokea ja kävimme testaamassa vanhat tutut montut, jotka antoivat jälleen muovikassillisen harreja suurimpana 38 senttinen. Lokin perhanat vain pääsivät jaolle ja popsivat puoli pussillista poskeen.

18-24.7 Iesjärven ympäristö, Norja

Vuoden odotettu huippukohta suuntautui Ruijan ylängölle, ehkä Euroopan parhaimmille harriapajille. Kolmen hengen iskuporukkaamme kuuluivat minun lisäksi Miikka ja Arto. Lentokoneesta pääsi ihailemaan ylängön autiutta ja sen suurinta allasta, Iesjärveä. Perillä kovia odotuksia höystettiin lisää isännän ja toisen suomalaisruotsalaisen porukan toimesta. Ensimmäinen päivä paljasti ison harripopulaation Iesjärven luusuasta ensimmäisen kosken niskalta. Suurimmat jäivät harmittavasti hieman alle kilon rajan. Pituutta parhaimmilla oli 49 senttiä. Lukumäärässä tuli varmaan kaksikymmentä yli 40 senttistä. Mukaan sattui muutama 0.5-1 kg rautu. Seuraavat päivät Iesjoella antoivat samansuuntaisia (eka niska oli kuitenkin paras paikka) saaliita, kilon rajan   rikkoutumatta. Puolivälin aikoihin teimme siirtymän läheiselle Likcajärvelle. Alku ei ollut karmeen lupaava, mutta seuraavana päivänä pääsimme jo maistamaan yli 40 cm harreja. Likcajoki oli kuivassa kunnossa ja vähäkalainen. Iesjärvellä, Likcajoen suussa ehdimme yrittää sen verran, että sain sieltä 5.8 kilon hauen.  Reissun loppupäivät olivat hyviä. Harrijärvi ja Lickajärvet antoivat kumpikin paljon isoja kaloja, joista suurimpana 1150/51 harjus. Arto sai toisaalta samankokoisen yksilön. Nämä oli reissun ainoat varmasti yli kilon harrit. Kokonaisuutena reissu oli loistava antaen valtaisan määrän yli 40 sentin harreja, vaikka todelliset jättiläiset jäivätkin puuttumaan.

2.-5.8 Lemmenjoen maastot

Lähdimme Niinan kanssa kahdestaan tälle reissulle, kun Miikka valitti väsymystä, taisi hillastelu painaa. Kävimme tarkastamassa vanhoja tuttuja paikkoja siellä suunnalla. Sain heti alkuunsa 47 ja 45 harrit pintaperholla, mutta yleisesti ottaen saalista ei tullut kovinkaan paljon. Ensimmäisen päivän illan jo pimetessä Niinalla tärppäsi kunnolla, mutta se ei saanut nostettua kalaa maalle tiheän rantapuskan takia. Autoin hieman ja pian rannalla polskutteli 1120/51 purje-evä. Seuraava päivän aamulla satoi runsaasti, joten lähtö hieman lykkääntyi. Tämä päivä ei antanut paljoakaan, joki oli matalaa ja kalat pieniä. Ihan loppupäivästä löysimme uuden paikan, lyhyen ilmeettömän nivan, josta tulikin kymmenkunta mittaharria putkeen. Seuraavana aamuna kävimme vielä kopaisemassa perhon kanssa samaisen paikan ja syönti oli yhtä hyvää. Saimme reilut kymmenkunta kalaa ja olimme lähtemässä, kun päätin kokeilla paikat vielä kerran läpi kuulapää-Red Tagilla. Yhden pienemmän jälkeen tärppäsi kunnolla ja pienoisen väsyttelyn jälkeen sain 1150/51 harrin kammettua kuivempaan elementtiin. Mukava lopetus reissulle.

15.-17.8 Juutuanjoki

Alunperin meitä piti lähteä leegiollinen porukkaa matkaan, mutta syystä tai toisesta lähes puolet perui lähtönsä. Siispä matkaan lähti mun ja Miikan lisäksi vain Harri. Ennen reissua oli ollut massiiviset sateet, jotka olivat nostaneet joen pinnat erittäin korkealle. Siispä pelkäsimme hieman, mikä meitä odottaisi perillä, emmekä turhaan, sillä joki virtasi osittain rantapusikoiden keskellä. Meillä oli lupa kahdeksi vuorokaudeksi ja näiden aikana ehdimme käydä koko lupa-alueen lävitse. Kalastaminen oli erittäin vaikeaa ja kalantulo onnetonta. Viimeisenä päivänä Miikka ja Harri lähtivät vierailemaan lähistön järvillä minun jäädessä heittelemään ylänivalle pieneen saareen, joka oli lähes kokonaan veden peitossa tällä vedellä. Kesken heittelyn huomasin yhtäkkiä kuinka saaren alapuolella kävi pinnassa massiivisen kokoisia kaloja. Jotakuinkin ensimmäisellä onnistuneella heitolla tärppäsi ja samantien siima poikki. Heittelin samoilla jalansijoilla varmaan viisi tuntia putkeen ja onnistuin vielä kerran katkomaan siiman, ylös ei tullut kuin pari pientä. Pojat eivät olleet saaneet järviltä mitään.

22.-25.8 Uutuanjoki ja ympäristö

Uutuanjoen(Vätsärin suurin joki) reissun olin sopinut jo alkukesästä isän ja Miikan kesken. Vesistöt olivat yhä tulvassa. Johtukohan sitten siitä, että kaloja ei vieläkään näkynyt tai ne eivät ottaneet pyytöihimme. Uutuanjoki oli täydellisen kuollut eikä ympäristön järvet tarjonneet sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta paljoakaan parempia kokemuksia. Harrijärvestä nyt onnistuin saamaan yhden 45 sentin yksilön, mutta vain yhden. Pienemmässä Rovijärvessä isä karkoitti taimenen/raudun ja mulla oli massiivinen nykäisy, mutta muuten oli sillä perällä asteen hiljaisempaa. Tapasimme pari muuta kavereita, jotka olivat pyytäneet yhtä tyhjää kuin mekin. Seutu on kuitenkin Vätsärissä upeaa ja toisaalta kalaakin siellä varmasti on, joten aika menee uutta reissua odotellessa...

4.-7.9 Lemmenjoen maastot

Kesän viimeinen reissu suuntautui tuttuihin maastoihin. Reissukavereista ei ollut tässä vaiheessa tunkua, vaan lähdin kairaan yksin, tai olihan mulla koira mukana. Kahden ensimmäisen päivän aikana tutut paikat antoivat erittäin heikosti, ainoastaan yksittäisiä kaloja. Tosin näki, että niissä oli kalasteltu - toisessa oli jopa rakennettu leirisauna. Kolmas päivä oli kuitenkin heti erilainen. Heti aamupäivästä kosken alta vuolteesta tarttui lippaan 1000/50 harri ja jonkun ajan perästä 1150/53 harri kovakuoriaisjäljitelmään. Jatkoin hieman ylöspäin ja keskeltä koskea syvästä montusta tuli viitisen mittakalaa. Taas jonkun verran ylöspäin ja reiluvirtaisesta vuolteesta löytyi uusi parvi. Sain pari oikein nättiä harria(noin 40 senttistä) aluksi, kunnes tärppäsi tosissaan. Hetken pyristelyn jälkeen rannalla räpisteli 1250 ^/53 sentin harjus, uusi ennätys. Perkatessa löysin tämän vatsasta reilun kokoisen myyrän. Sain paikasta vielä monta kalaa tämän jälkeen, mutta huomattavasti pienempiä. Nousin tästä hieman ylöspäin suvannolle, jossa sain terävän nykäyksen tyypillisessä haukipaikassa. Päivän luonteeseen kuuluen kala ei ollut kuitenkaan hauki, kuten seuraava heitto asian paljasti. Strategiset mitat tällä oli 950/50. Tässä vaiheessa lopetin kalastuksen, vaikka päivä ei ollut vielä pitkällä. On vain lopetettava silloin, kun tuntuu siltä.

Yhteenveto:

Kesän alku meni suurinpiirtein normaalilla nopeudella. Juhannuksena joet olivat Ivalon korkeudella normaalivedellä. Kalantulo oli kuitenkin heikkoa heti alkukaudesta ja sitä se oli myös heinä- kesäkuun vaihteessa. Joinakin kesinä kala syö jo hyvin tähän aikaan, mutta kahtena viime kesänä on ollut heikompaa. Ilmat olivat alkukesästä ja oikeastaan koko heinäkuunkin varsin hyvät. Kuitenkaan yhdelläkään reissulla koko kesän aikana ei selvitty ilman vesisadetta. Kuulemani mukaan käsivarressa kelit muuttuivat joskus heinäkuun puolivälistä tosi huonoiksi eikä kala iskenyt vieheisiin. Heinäkuun alku oli ollut varsin hyvä. Heinäkuu oli keskisemmässä Lapissa kokonaisuudessaan hyvän kalantulon aikaa. Elokuun alussa alkoivat kovat sateet, jotka nostivat vedet korkealle. Tämä tappoi myös kalantulon varsin hyvin. Vasta syyskuun puolella vesien laskettua oli mahdollista päästä paremmalle syönnille.

Isot kalat karttelivat alkukesästä vieheitämme siihen malliin, ettei neljänkympin rajaa meinannut saada harririntamalla millään rikki. Hurjan Norjan reissun jälkeen tilanne kuitenkin muuttui ja kilon kaloja alkoi tulla kotimaan kamaraltakin, tosin vain kahdella reissulla. Elokuun tulvat häiritsivät Juutuan ja Vätsärin reissua kiitettävästi, tosin Juutualla pari varmaankin kilon kalaa katkoi siimani. Kesän viimeisen reissun viimeinen päivä oli yksi kaikkien aikojen parhaimpia. 

Ensimmäinen pieni yksittäinen asia, mikä kesästä tulee mieleen, on se, että kalojen pintomisia näkyi hirvittävän vähän. En muista, että koko kesän aikana olisi kertaakaan ollut kunnon pintasyöntiä. Kävin vielä lisäksi monena iltana katsomassa tuossa vieressä Kitisellä hyvällä siikapaikalla, eikä edes tyyninä iltoina ollut kuin yksittäisiä tuikkeja.

Kiinnostavaa on myös ollut, että isot kalat ovat olleet totaalisen kadoksissa alkukesästä jo kahtena peräkkäisenä kesänä. Tavallisesti paras reissu isojen kalojen suhteen on ollut ihan loppukesästä jo syyskuun puolella. Tällöin on myös tyypillistä, että kosket ovat varsin tyhjiä ja kalat ovat suurissa parvissa. Välissä saattaa joutua kalastamaan päivänkin tyhjää, mutta paikan löydyttyä siitä saattaa tulla kevyesti kymmenkuntakin isoa harria.